Neljäs luku, jossa rikkinäinen biili, missikisat ja syntymäpäivä ärsyttävät ja naurattavat Sundayta

Kuvat Laura Lyytikäinen

   Aah tätä sunnuntaifiilistä, kun saa istua ikkunan ääressä, juuri suihkusta tulleena, iso kuppi kahvia vieressään, ja vieläpä tietäen, että huomenna on vapaapäivä! 

   
   Voittajana selvitty jälleen yhdestä viikosta, jossa on kyllä ollut haasteensa... Olen tainnut nukkua aivan liian vähän, ja yrittää olla hiukan liian monena monessa muutenkin.
 Mutta hei! Kunhan vaan ei sorru ottamaan  itseään liian vakavasti, niin parantava nauru kyllä oikaisee kuprut!

   Koska totisesti uskon siihen, että ihmisen on saatava olla omaitsensä ulkoisista tekijöistä huolimatta, ja toteuttaa siis itseään ilman ilkeämielistä arvostelua ja ahdasmielisyyttä, osallistuin Muotiputiikki Helmen Miss Kurvikas- kisaan. Pääsin semifinaaliin, jota käydään parhaillaan facebookissa. 
Olen aina ollut aika huono pitämään melua itsestäni, vaikka melua muuten kyllä olenkin taitava pitämään. Piirre taitaa olla aika yleinen suomalaisissa.    Nyt toitotan kuitenkin omaa torveani täysin häpeämättömästi. Taidan kuitenkin olla vähän huono tämän tyyppisessä markkinoinnissa. 
Pelkäänpä jopa olevani vähän ärsyttävä ( hahaa, en oikeasti pelkää: ärsyttävänä oleminen on kyllä aina kuulunut ominaisuuksiini. Pieni riiviö minussa siis asuu, muiden piirteiden seurana ;) ). 
Että osaan ärsyttämisen taidon, voisi päätellä tekstarista, jonka sain viime yönä klo 01.58. Teksti kuuluu näin: " Hej. Jag har skickat fyrtiotvå gillar till din blogg. Men jag har ju inte ståkuk ändå! ".  ( En viitsi tähän nyt käännöstä laittaa. Google tulkitsi viestin näin:  Hei . Olen lähettänyt neljäkymmentä kuten blogiisi . Mutta en ole vielä karkea. Hmm ja heheh! Oma käännökseni poikkeaisi tuosta hiukan. ) 
   Viestin luin muutamaa tuntia myöhemmin. Söin puuroa töissä, mistä olin myöhästynyt nukuttuani pommiin. 
Ankea aamu alkoi kukkia. Riemullani ei ollut rajaa, vähän puuroa saattoi pyrkiä ulos klyyvaristani.  Sateinen päivä oli räiskyvä värien ilotulitus! 
 " Juu, kära du, ei olisi tarvinnut kuin yhden kerran tykätä mun kuvastani. Oikeassa paikassa. "  Ja tarkemmin kun ajattelee, niin eihän kuvasta edes tykätä olisi tarvinnut, sen kuin olisi painanut vaan naamakirjan peukkua. Kerran. 
Ah sinä rakas ystäväni, jonka minulle tämän riemun repäisit, sain mitä tarvitsin ja ansaitsin, ståkuk eller ej! Kyllä universumi aina järjestää kaiken parhain päin. 
Vaikka työt alkaisivatkin sunnuntaiaamuna 04.30- ja heräisit 04.05 kymmenen kilometrin päässä duunimestasta, joku senkin ketutuksen haihduttaa!

Kuva Lifu, kuteet Helmestä

   Siitä, että duuniin on 10km,  päästään taas siihen että duuniin ei ole kuin 100 metriä jos sitäkään. Sellainen tilanne on tietysti laivalla. Ja merelle Sunday the Sailorin mieli toki näin keväällä kaihoaa! Siihen liittyen kiireiseen viikkooni mahtui yksi kuumottava sompailukokemus Stidilän steissin parkkipaikalla. 
Tietenkin oli kiire. Ei yhtään vapaata paikkaa. 
   Kuin ihmeenkaupalla yksi paikka vapautui. Tietysti vähän ahdastakin oli,  ihan normaali parkkeeraamistilanne siinä piti olla kyseessä kuitenkin, mutta... 
   Pieni Punainen Paholaiseni alkaa pikkuhiljaa luovuttaa. Koska olen joko säälittävän kiintynyt tuohon ikäkuluun auton rämään, tai säälittävän pihi- tai molempia ja vielä lisää, siirrän jatkuvasti Paholaisestani luopumista.  
Hoitamattajättämispäätöksen olen jo tehnyt, mutta en millään hennoisi viedä pientä piikille, tai pettää sitä ottamalla uuden. Joka ei kuitenkaan ole sama asia... Nyyh! 
   Niin no, asiaan mennäkseni, niin biilissäni ei toimi      ( myöskään...) ohjaustehostin. 
Kiireissäni, kuumissani ja kiroten kuin ahtaaja, veivasin veivaamasta päästyäni autoa parkkiruutuun. Huomasin muutaman miehen ryhmän seuraavan epätoivoista junnaamistani hiukan kauempana. Voi hyvää päivää! Nyt ne luulee, etten vaan kertakaikkiaan osaa ajaa! Lähentelevän autokoulunopettajan alentuvat huomautuksetkin käväisivät mielessä. Murrrr!!
 Teki mieli vetää huppu silmille, kun lopulta luikin kuumissani ja kihisten junalle. 
  Sovitussa tapaamisessa olin kolme minuuttia etuajassa. Ehdin, ja tulos oli toivottu.        Anteeksi pyynnön olen kuitenkin naisautoilijoille velkaa; tällaisista tapauksista saadaan sitä vettä pyörittämään " nainen ratissa " iva-myllyä. Oli takuulla blondi- vitsien ainesta, mutta se ratti on oikeesti aivan helvetin raskas ilman tehostinta, kokeilkaa vaikka!! Prkele!! :D

Joo. Syntymäpäivätkin tosiaan oli. Onhan se upeeta, että on takana jo vino pino terveitä ja aktiivisia vuosia, mutta kyllä se hirvittääkin! 
Kun niitä on noin paljon takana, niin minkä verran niitä oikeastaan enää voi olla edessä? Ja miten ihmeessä kaikki ne paikat, kaikki ne ihmiset, kaikki ne teot saa mahtumaan siihen vähään aikaan? 
Paniikin omainen liehuminen voi alkaa! Tai sitten voi luovuttaa ja lysähtää lopullisesti kotisohvan nurkkaan. Tai voi jatkaa vain elämää. Kuten ennenkin. Päivä kerrallaan, suunnitelmia tehden, mutta ennen kaikkea niitä toteuttaen.  

Kokeile uusia asioita! Anna itsellesi lupa leikkiä! Heittäydy, sillä vain niin saat vatsanpohjaa ihanasti vihlovia fiiliksiä! Älä ole tylsä, äläkä pakota muitakaan tylsyyteen!

Klisee: Sellainen päivä ei ole hukkaan heitetty, jona opit jotain uutta. Eikä sellainen päivä, jona oikeasti tiedostat, kuinka onnekas olet. Vaikka kaara olisi hajalla, herätys unohtunut laittaa päälle, eivätkä kynttiläsi enää mahtuisi kakun päälle. 

Jotta voisit paremmin naura. Usein ja paljon ja vaikka ihan ilman syytä. Jos ei vaan naurata, kokeile nauru joogaa. Takaan että toimii!




  Pin it up on your map

Venetsia, sillä toisinaan kyse on vain pinnalla pysymisestä ja kauneudesta.

“It’s no use going back to yesterday, because I was a different person then.” 
― Lewis Carroll, Alice in Wonderland

Syyt huokauksiin ovat muuttuneet, sillä kaikki on alati liikkeessä.
Matkakuvat Sundayn albumista.