Sunnuntaiajelulla avec Sunday

   Ajokortin hankkiminen ei ollut mulle mitenkään hirveän tärkeää, enkä mennytkään autokouluun heti iän sen salliessa. 
   Kesällä, 18v.  täytettyäni, pakkasin kampsuni ja lähdin kesäduuniin Ruotsiin. Aloin säästää hynää silmissä siintäen syksyinen riemuloma Mallorcalla. Reissu meni puihin, ja pienen painostuksen alla, päätin pistää tienatut rahat ajokortin hankkimiseen. 
   Ajaminen itsessään oli, ja ei ollut, mielestäni vaikeaa. Keskittymiskykyni ei ehkä ole maailman paras, mutta sitä puutetta korvaa veitsen terävä havainnointi kyky ;)

   Ajomaikka oli rasittava keski-ikäinen mies, joka alkoi heti oitis lähennellä. Ärsytti, ja oli vaikea keskittyä äijjän puhuessa pehmeitä. En kuitenkaan reagoinut juuri mitenkään: säälittäviä ehdottelijoitahan nuorilla naisilla riittää. Ajotuntejakin riitti, en kuulemma ollut vielä valmis kokeeseen. 
   Ukko antoi mulle muutaman tunnin veloituksetta, ja kyllähän 18-vuoden kypsässä iässä olin toki jo täysin tietoinen siitä, ettei niitä ilmaisia lounaita ole... 

   Lopulta tyyppi sitten yritti aivan tosissaan käydä päälle. Alkutalven hämärässä, autiolla metsätiellä. Asia oli pakko selvittää. Tultuaan kiivaasti torjutuksi ajomaikka keräili arvokkuutensa rippeitä, ja sanoi, että voisin vaihtaa opettajaa. Ei, mä sanoin. Tästä lähtien sä vaan opetat mua ihan asiallisesti, ja sinne inssiinkin nyt tosiaan vähitellen jo menisin.  Maikka suostui, mutta opetus muuttui aika jäätäväksi ;)  Muristen ja maristen hän varasi mulle ajan ajokokeeseen. 
   Pääsin ekalla yrittämällä läpi. Pakko vielä lisätä, että vaikka oli lumisen liukas helmimikuu, ja  ajoin inssin stadissa. 
Ajo-opettajan reaktio riemuuni oli " Mitä? Ei voi olla totta!" 
Hmmm...
   Kesti vuosia, ennen kuin tajusin, että kyse ei kenties ollutkaan aivan rehellisestä reaktiosta ajotaitoihini, vaan torjutun halusta loukata. Olinhan vieläpä tullut nöyryyttäneeksi häntä kieltäytymällä vaihtamasta opettajaa... Hänen sanansa putosivat hedelmälliseen maaperään. Itsetuntoni oli kovan kuoren alla surkea. Minulle oli jo aiemminkin USKOTELTU, ettei kaltaisestani juppihippipunkkarista ollut juuri mihinkään. Vaikka oli. Silloin, ja on nyt.

   No niin kului sitten parikymmentä vuotta, ennen kuin aloin miettiä auton ostamista, ja ajamaan alkamista. 
Olen älykäs, kohtalaisella itsesuojeluvaistolla ja näkökyvyllä varustettu nainen, aloin ajatella.  Totta kai minä voin, osaan ja saan ajaa autoa jos haluan! 
   Värväsin broidin hankkimaan itselleni pienen ja halvan kotteron, josta ei olisi niin väliä, jos sitä vähän kolhisinkin. Broidin kanssa käytiin myös ajamassa ekat kerrat. Sitten heräsin muutaman kerran kesäaamuna kello viisi, ja kävin kurvailemassa yksinäni miltei autioilla kaduilla. Enkuissa ajomaikkanakin duunia tehnyt girl friend sitten vei mua motarille. Sanoi " Kyllä sä paremmin ajat kuin monet mun oppilaat ". Ja niin mä olin valmis ja vakuuttunut.
   Monet hämmästelivät uskallustani. Vaikka kyse olikin pienen pelon voittamisesta, ja siten ehkä vähän rohkeudestakin, niin loppujen lopuksi kyse oli kuitenkin vain ja ainoastaan itsevarmuudesta. Ymmärryksestä, että en ole huonompi tai tyhmempi kuin muutkaan. 

Itseluottamus on iso asia, mutta se rakentuu pienistä paloista. Harjoittelusta, onnistumisista, sen tajuamisesta, että on just hyvä ihan sellaisena kuin on. -Ystävät ja läheiset ovat kullan arvoisia itsetuntopalapelin rakennuksessa. Valitse siis huolella, keitä ympärillesi haluat!


Älä tahallasi myrkytä maaperää kenenkään alla. Koskaan ei tiedä, kuinka kauaskantoiset seuraukset sanoillasi voi olla!

Jos tahdot, niin voit!
Lähestulkoon mitä tahansa!

Ps. Kyllä se ajokokeen vastaanottajakin mulle jotain sanoi. Meinaan että          
" puhuisit vähän vähemmän ja keskittyisit ajamiseen vähän enemmän, vaikka kyllähän se näinkin meni ." - Puhuisit vähän vähemmän? Ai mä vai?? Täh?? :P

Klisee: Se mikä ei tapa se vahvistaa ( ja joo, on ne siinä laulussakin ihan oikeessa- kyllä se usein myös todellakin vituttaa....)

Voidaksesi paremmin: Lepuuta niskaasi, joka joutuu päivän mittaan koville ajatustesi painon alla, eteen taivutuksella. Tässä asennossa verikin kiertää paremmin aivoissasi. Toista muutamia kertoja päivän mittaan. Toki voit seisoa myös käsilläsi, aina sopivan tilaisuuden tullen!





Pin it up on your map! - Sundayn matkavinkki

Kappadokkia aamunkoitteessa

“But I don’t want to go among mad people," Alice remarked.
"Oh, you can’t help that," said the Cat: "we’re all mad here. I’m mad. You’re mad."
"How do you know I’m mad?" said Alice.
"You must be," said the Cat, "or you wouldn’t have come here.”― Lewis Carroll, Alice in Wonderland

Vähän hullu on parempi kuin liian viisas!

Kuvat ( paitsi reissukuvat ) Laura Lyytikäinen