Nostalgian noidannuoli Sundayn selityksin

  Somerolla vietettiin viime viikko nostalgian parissa. Yksi viikon kohokohdista oli Muotiputiikkihelmen Miss Kurvikas- kisan finaali. Aivan, juuri sen kisan jossa Suloinen Sunnuntaikin eteni semifinaaliin.
Tappio on aina tappio, mullekin, vaikka en olekaan kovin kilpailuhenkinen noin niinku ihmisenä ;) Tämä tappio oli kuitenkin helppo niellä, ja päätinkin heti, että menen finaalia seuraamaan, jos vain se mitenkään mahdollista on- ja olihan se ( kaikkihan oikeasti on, ihan kaikki, mitä oikein todella haluaa, muistettaanhan se?! ).
Loppukilpailun  käydessä kuumimmillaan, olivat jäljellä olleet kilpailijattaret tietysti kiireisiä, ja ehkä hiukan jännissäänkin. Oli  kuitenkin erittäin kiva tavata, vaikka vain pikaisestikin. Sympaattista sakkia!
Yhteisen elämänilon ja itsensä hyväksymisen asialla ollaan kaikki, ja se asia on tärkeä! Onnea siis palkituille, sekä meille kaikille mukana olleille! Se että asettaa itsensä alttiiksi julkiselle arvostelulle on aina iso teko ihan jo itsessään! Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan pelkojensa hyväksymistä, ja niiden kanssa sinuiksi tulemista! Vaikka onhan se paljon muutakin...
Mutta tänään en aikonut miettiä rohkeuden syvintä olemusta, vaan nostalgiaa.

   Nostalgia on kaipuuta menneeseen, " vanhoihin hyviin aikoihin ".
Sellaisiahan ei tosin ole koskaan ollutkaan. Joka ajalla on ollut haasteensa. Eri aikoina erilaiset asiat ovat olleet paremmin ja huonommin.
Mutta nostalgian valtaan joutuu meistä jokainen toisinaan.
Kaipaamme nuoruuttamme, kaipaamme ihmisiä, joita olemme matkamme varrella tavanneet, kaipaamme maisemaa; kaikkea menetettyä kaipaamme. Kaipaamme asioita, jotka olemme itse valinneet elämästämme pois, ihan siinä missä ulottuviltamme vasten tahtoamme lipuneita.
Hetken aikaa saatamme olla haikeita. Surullisia oikein! Jopa lohduttomia! kaiken menneen vuoksi. Muistoissamme kaikki oli vähän paremmin ja vähän helpompaa, kuin se koskaa oikeasti olikaan.
   Menneet ajat näyttäytyvät kirjoissa, elokuvissa ja aikalaisten muisteloissa hiukan vääristyneinä. Tietenkin myös tekijänsä kannan ja käsityksen mukaisina. Meidän on siis mahdollista valita jostain aikakaudesta sangen suppea kuva, ja ihailla sitä sen vuoksi.
On mahdollista muistaa unohtaa asioita. Eikä siinä mitään väärää ole. Samoin hyvää mieltä tuottavat muistot, sekä kauniit, värikkäät esineet toisilta vuosikymmeniltä, on ihan paikallaa tuoda sulostuttamaan tätä päivää! Elämä on leikkiä, ja leikin pitää olla monimuotoista, hauskaa ja niin kehoa kuin mieltäkin tyydyttävää.
Menneen kanssa flirtatessa pitäisi vain muistaa, että se on yhtä kaukana, yhtälailla poissa ulottuviltamme, kuin tulevaisuus. Ei ole olemassa edes paikkoja nimeltä äsken tai kohta. Vain tämä yksi paikka on. Nyt.
Ja kuitenkin. Kuitenkin!
   Vietettyäni nuoruudessani muutaman vuoden maailmalla, palasin siihen ainoaan todelliseen kotiin, joka mulla on. Sillä suomi on mun äidinkieleni, ja gimma itä-vantaalta on aina gimma itä-vantaalta: näitä kahta asiaa ei käy muuttaminen, ja miksi pitäisikään? Mutta kyllä se välillä niin syvältä viiltää, kun kävelee sitä samaa tietä, joka ei ole sama, ollen se sama kuin 16- vuotiaana, vaikka ei ole sama, muistaen niin selvästi jonkun kaukaisen hetken, vaikka muistot ovatkin vain muistoja muistoista... Ja sitä miettii, miten toisinkin kaikki olisi voinut mennä, miten paremmin, miten huonommin, vaikka mikään ei voi olla kuin juuri niinku se on.
Ja se menetyksen ja ikävän tunne on niin ylitsevuotava, että hetkeksi on ihan pakko päästää irti tästä ainoasta mitä meillä on. Menettää se " nyt ".
Saa itkeä. Itkeä saa, kun itkettää, ihan samoin kuin nauraa. Kaikki saavat. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Klisee: Ennen oli kaikki paremmin - no ei siis todellakaan ollut, niin sanoo sentään Esko Valtaojakin!

Jotta voisit paremmin ole armollinen. Ennen kaikkea itsellesi. Sillekin joka kerran olit. Sille, joksi saatat vielä tulla. Varmuudenvuoksi. Nyt.


Pin it up on your map

Cherbourg

“Take some more tea," the March Hare said to Alice, very earnestly.

"I've had nothing yet," Alice replied in an offended tone, "so I can't take more."
"You mean you can't take less," said the Hatter: "it's very easy to takemore than nothing."
"Nobody asked your opinion," said Alice.” 
― Lewis Carroll, Alice in Wonderland

Kuvat Laura Lyytikäinen, paitsi matkakuvat, jotka ovat Sundayn albumista