Joka päivä sunnuntai! Avec Sunday St. Sin: Toisenlainen päivä, jona Sunday on väsynyt, mutta keväinen

Mä olen ihan että pitäis.
Mä olen aikamoinen pitäsi yhtä ja pitäisi toista ihminen muutenkin, mutta nyt tää keväinen lämpöaalto on saanut mut jo " voi olla, että ehkä kenties saattais pitääkin, mutta ei, ei sit kuitenkaan, ihan vaan koska ei huvita " -tilaan. Palkkatyöt on pakko hoitaa. Siinä on tarpeeksi, ja vähän liikaakin, pitämistä mulle juuri nyt.
Siivoamiseen ja muuhun nuivaan ei vaan aika riitä, kun täytyy ottaa aurinkoa parvekkeella ( jolla saattais tosin olla vieläkin kivempi istua, jos sen siivoais ja fiksais kunnolla talven jäljiltä, eikä vain avais aurinkotuolia ;) ), haaveilla lammen rannalla , ja muuten valmistautua kesään.
Nukkumaankaan ei oikein malta, kun on niin valoisaa, ja kevät pörisee päässä. Ilma ja aurinko tuntuu niin hyvältä iholla. Heräilevä luontokin tuoksuu niin että tällainen vähän huikentelevaisempi bööna haluaa menettää kosketuksensa kaikkeen tylsään aivan täysin.
Elämä tapahtuu kuin tapahtuukin tänään. Nyt.

Keväisessä sekavuustilassa, ei väsymys ole tosin enää toivottava lisä. Väsyneenä ja huonosti nukkuneena, sitä unohtelee asioita, eivätkä oikein suju ihan perusaskareetkaan. Sitä lähtee kauppaan autolla, tulee himaan, katsoo ulos ikkunasta: missä mun auto on! Siellä kaupanpihassahan se... Sitä tuijottaa hämillään kahvinkeitintä, kun ei vaan tajua, että minne se vesi kuuluu kaataa. Samaa keitintä on kuitenkin tullut käytettyä jo muutama vuosi. Puhelin soi, ja niin sitä kiiruhtaa avaamaan ovea.
Ja sitä rataa. Väsyneenä ihminen on vähän poissaoleva ja monesti ärtyinen ja itkuinenkin- ainakin tämä ihminen.

Pari päivää sitten kesän tuloon valmistautumiseni oli edistynyt sille asteelle, että kiiruhdin majavan trimmaukseen. Talviturkki lähti, ja tuli maksun aika. Ja just joo, olin jättänyt lompakkoni himaan. Olin tullut väsyneenä töistä, vaihtanut vaatteet, napannut mukaan toisen käsilaukun ja huristellut hoitolaan. Ilman rahaa. Voi nolous!
Kauneusalan ammattilainen oli minulle täysin tuntematon. -Kerran olen nimittäin huomannut kampaajallakin olevani pennitön, ja matkustaneeni julkisissa pummilla. Silloin tunsin kampaajattaren, ja asia saatiin hoidettua ilman selkkausta.
Eihän tästäkään nyt mitään selkkausta muodostunut, sillä sain kiinni ystävättäreni, joka sai 17- vuotiaan poikansa hätiin. Herrasmiehenalku karautti hätiin mopollaan.
Niin poika maksoi madamen brassin; iloinen sokeroitsija tokaisi, että ainahan se on kiva kun ei tarvitse itse maksaa, ja mä olin ihan et just niin ja kiitos ja hehe, ja lainaatko mulle vielä parikymppi, kun on ihan hirvee nälkä.
Painelin buffettiin, jossa söin niin nautaa kuin kanaakin, vaikka en edes syö lihaa. Tunsin itseni snadisti molemmiksi...Ja olin aivan kamalan väsynyt. Vaikka kyllä mä vähän nauroinkin. ;)

Jotta voisit paremmin, nuku tarpeeksi - yritä edes.
Klisee: Nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Siihenkin pankkiin on monilla hurjat velat, jotka kasvavat kasvamistaan, kunnes ne pakkolunastetaan.

Pin it up on your map- Sundayn matkavinkki