Joka päivä sunnuntai! Avec Sunday St. Sin: Vapaudesta Sundayn tapaan

Kuvan otti Lifu

Vappu meni, mutta vapaus ja keväinen karnevaalitunnelma jäi: kaikkea se aurinko saakin aikaan!
Vapaus on suuri vankila lauloi Pelle Miljoona aikoinaan, ja minä tyttö olin samaa mieltä vuosia. Tarkemmin sanottuna aina siihen asti kunnes saavutin todellisen vapauden.
Ajallisesti mitattuna siitä ei oikeastaan kauaakaan, ja kuitenkin tämä aidosti vapaa minä on niin vahva ja todellinen, että joskus uskon olleeni aina yhtä onnellinen ja täysi!
Mun mielestä sillä, että vapaus on vankila, tarkoitetaan loputtomia valinnanmahdollisuuksia, jotka eivät anna rauhaa koska " moottoritie on kuuma ". Pelkoa siitä, että kun valitsee yhden käy toisen valitseminen mahdottomaksi.

Kun voi mennä minne vain, ei enää olekaan paikkaa johon mennä. On kahlinnut itsensä lähtöihin; ankkuroitunut tietoon, että aina aina aina jossain on jotain parempaa suurempaa kauniinpaa ihanampaa... Jotain mikä muuttaa kaiken täydelliseksi! Sitä uskoo niin ja on hämmentynyt ja eksyksissä, sillä se suurin ja parhain ja täydellisin elämä ja elämänkumppani, ei vaan voi löytyä mistään muualta, kuin ihmisestä itsestään.
Runoilija sanoo " olen löytänyt kotimaani sinussa ", minä väitän, että ainoa oikea kotimaa on " minussa ". Meissä jokaisessa omassa itsessämme kaikkein suurin vapaus.

Vapaus valita seuransa, tiensä, tekonsa on mielestäni edelleen tavoiteltavaa. Todellinen valinnanvapaus on kuitenkin ylellisyyttä, sillä se edellyttää valinnan tekemistä. Valintojen tekeminen saattaa olla todella vaikeaa vapautensa vangiksi jääneelle. Melkein mahdotonta. Niinpä näemme hänet heittämässä noppaa milloin missäkin risteyksessä, kyselemässä ja tuskailemassa, minkä oven avaisi, ja onko sitten ihan pakko sulkea tuo toinen? Ehkä lopullisesti.
Tullakseen todella vapaaksi on uskallettava valita pois. Ihmisiä, asioita, paikkoja, jotka eivät ole itselle hyväksi. Ihmisiä, jotka sumentavat arvostelullaan ja negatiivisilla ajatuksillaan kirkkaimmankin täysikuun. Paikkoja, jotka saavat sinut palaamaan huonoimpiin tapoihisi. Asioita, jotka vaan eivät aidosti kuulu elämääsi.
Aito, oikea vapaus, on vapautta olla omaitsensä mitä ikinä tapahtuukin, kuka ikinä näkeekin. Eikä silloin ole vanki. Milloinkaan.
Aidoimman itsensä kaivaminen esiin kaiken nurkkiin kertyneen sälän alta, ei ole helppoa. Mutta pako Alcatrazistakin onnistuu kun päätös on tehty, ja tahto kova! ;)
Muista, että muille voit olla mitä vaan, mutta itsellesi sun oltava ykkönen, tai ei sinusta todellista iloa eikä apua ole muillekaan!

Koska asia todella on niin, että jollei ei tiedä, minne on menossa, on jokseenkin yhdentekevää mihin suuntaan lähtee, niin kannattaa toisinaan pysähtyä miettimään mitä ihan oikeasti elämältä haluaa. Onko onnellinen? Tunteeko kehittyvänsä ja kurottuvansa kohti sitä parhainta versiota itsestään? Vai makaako tyytymättömyyden kuopassa kykenemättä kapuamaan ylös? Sillä vaikka kuoppa onkin kaivamista varten, on sieltä joskus kivuttava ylös.

Jotta voisit paremmin tee tavoitekartta. Piirrä, leikkaa/ liimaa, väritä, tee sanainen mind map tyyppinen kartta. Mikä vain itsestäsi tuntuu luontevimmalta. Pysähdy kuuntelemaan itseäsi oikeasti. Missä näkisit itsesi mieluiten? Tekemässä mitä? Kennen kanssa?
Usein epämääräiset unelmatkin riittävät. Meinaan, että mä ainakin joskus havahdun ja taaksepäin kasoessani tajuan, että alitajuisesti olen kulkenut jo vuosia kohti tätä pistettä. Salaisen päättäväisesti, mutta kunnianhimottomasti ja laiskasti. Kuinka paljon useammin olisinkaan löytänyt perille, jos olisin välillä pysähtynyt selvittämään haaveeni itselleni, ja muuttanut ne konkreettisemmiksi, helpommin lähestyttäviksi; piirtänyt kartan, jonka avulla löydän perille. Vaikka toisaalta, mikäs kiire tässä nyt on ollut.
Klisee: Kakkua ei voi sekä syödä että säästää! Kaikkein typerintä kakkua on säästää niin että kun sen lopulta on päättänyt syödä, se onkin jo pilalla. Siinä sitä sitten jää nuolemaan näppejään! ;)

Pin it up on your map, Sundayn matkavinkki