Joka päivä sunnuntai! Avec Sunday St. Sin: Pullopostia

Kaiken voi ja saa, kaikkea pitää, kyseenalaistaa.
Kaikesta voi ja saa ja pitää puhua.
Se on ainakin yhtä Korsolaista, kuin korsolainen kotiruoka. Mahdollisesti jopa enemmän. ;)

Tässä tulee postia pullossa. Keikkuen yli harmaan itämeren. Yli auringon- ja kuunsillan, Raukeasti rullaten. Kuinkas muuten merenelävän viesti voisi rantaan tulla?

Jos sinulle tulee tunne, että puhun juuri sinulle, vain sinulle, niin luota siihen, ja ota se omaksesi, varsinkin jos olet yksinäinen tai surullinen. Sillä sinulle juuri minä viestiäni raapustelen. Olethan sinä minun muusani, ja minä sinun Irvikissasi, valkoinen kanisi, joka yrittää tavoittaa aikaa.
Sillä hitaassa odotuksessanikin minulla on jo kiire.
Olen ehtinyt elää niin kauan. Nähnyt niin monta myrskyä, nukkunut läpi täysikuun kuvajaisia. Juossut itseni kanssa kilpaa suuren osan elämääni, niin että olen miltei hukkunut toisinaan.
Levollisuudessanikin iskevät kaviot kipinää liukkaille nupukiville kaivamaansa uraan, ja minä joudun keräämään kaiken tietämykseni, saadakseni ne vaiennettua.
Sillä aina kun nauran, sataa sisälläni jossain kohtaa vettä. Aina kun nostat tämän pullon vedestä, on sen viesti toinen.

Elämä on yllätyksellistä.
Siinä määrin, että toisinaan ennalta arvattavuus puree ikävänä yllätyksenä. Usein.

Minun olisi piänyt tietää sitä ajattelee, ja se ärsyttävä ääni sisälläsi sanoo, että kyllähän sinä tiesitkin, mutta halusit teeskennellä muuta. Halusit uskoa, että voisit sen porkkanan tavoittaa. Halusit kuunnella ihmeisiin uskovaa lasta sisälläsi, etkä sitä vanhaa sotaratsua, joka jo oikeasti olet ;) Ihmeisiin, ei tietenkään, pidäkään lakata uskomasta milloinkaan! Eli porkkanaa pitää jaksaa tavoitella aina. Vaikka todellisuus toisinaan onkin lattian pesuvettä Napolilaisesta ikkunasta suoraan avonaisena taivaita tutkailevaan haaviisi. Ei auta kuin sylkeä, ja kirota, ja koota olemattomat arvokkuutensa rippeet. Typerä arvokkuus! Kuka sitä tarvitsee ja mihin?! A fanculo!

" Jos koiran rukous kuultaisiin, taivaalta sataisi luita "sanoo itämainen sananparsi. Sen voisi kai tulkita niin että, jotta kaikki voivat saada kaiken, edellyttäisi se omissa maailmoissamme elämistä. Niinhän me lopultakin elämmekin. Joka mies ja nainen on saari, mutta onneksi on olemassa
yhteysaluksia poistamassa ikäväämme!

Anna ihmisille se lahja, että he saavat todella tuntea sinut. Pelastautua saarellesi, tai tullakseen sinne juhlimaan kanssasi. Että annat heidän rantautua, tarkoittaa avautumista, paljastumista. Se tarkoittaa sitä, ettet ole ihan hirmu kiva kaikkien mielestä koko ajan, mutta se tarkoittaa myös sitä, että opittuaan sinut, he tietävät raivotessasikin, että olet herkkä ja onnellinen ihminen. Eikä huonontuulenpuuska olekaan enää asia, johon tarvitsee jäädä vellomaan. Suutahdus on kuin vesipisaran sihahdus kuumalle liedelle: meni jo, kuin ei sitä koskaan olisi ollutkaan. Kun et teeskentele, valuu lopulta tyhjiin myös muiden tarve teeskennellä seurassasi. Eikä sinunkaan tarvitse enää pahastua pienestä sähähdyksestä tai satunnaisesta raapaisustakaan. Ainakaan ihan niin täysillä.

Jotta voisit paremmin tyhjennä toisinaan pullo hyvässä seurassa. Ihan vaan, jotta sinulla olisi jotain mihin laittaa kirjeesi, kun sen lähettämisen aika koittaa, ja olet kaukana ulapalla.

Klisee että ihminen ei ole saari. Sillä kyllä me saaria olemme, koska milloinkaan emme voi toistemme vuorovesiä oppia laskemaan. Yrittää voi ja vähän onnistuakin, mutta jokainen uimme toisemme saarelle hiukset yllätyksiä ja salaisuuksia, ennalta arvaamattomia, ja niitä ennalta arvattaviakin pisaroita putoillen. ;) Ja niin on hyvä. Niin on oikein.

Pin it up on your map