Yli harmaan veden; päätöntä pullopostia osa 2.

   Niin vaan taas on käynyt, että monta on matkaa taittunut sitten viime kirjoittaman.
Olen tainnut aiemminkin mainita, etten oikein piittaa selittelyistä.  Asiat ovat kuten ovat ja siinä kaikki. Sitäpaitsi pettymys kirjoittamattomuudestani lienee lähinnä omani.

   Duunia, keittiöremppaa ja kurkukipua on kuulunut Sundayn elämään viime viikkoina ihan siinä määrin, että tuntuu kuin edellisestä sunnuntai- päivästä olisi jo ikuisuus. Sunnuntait ovat lipuneet kauas horisonttiin, kuoppaisen meren kuvun yli avaruuteen. Kultaiseksi jäätyvä auringonlasku on vain uni, joka yrittää peittää alleen hullut puhet, pumpulia korviin, niin toisenlainen on maailma toisille meistä toisista.
Niin hämmentävä, ettei siitä tahtoisi tietääkään. Hyvän ja pahan pyörremyrsky kieputtavat helmat korviin, etkä yhtään tiedä, minne seuraavaksi laskeudut. Jäsen, elin ja ajatus kerrallaan. Ehkä lopulta hiljaisuuteen. Kotiin. Siihen, joka on kaikkialla, jos vain mielesi jaksaa pysytellä pinnalla.

   Duuni on toki hyvä asia, taloudellisen riippumattomuuden mahdollistaja, arvokas ympäristö oppia uutta ja tavata ihmisiä. 
Keittiöremppa se vasta hyvä asia onkin, huolimatta kaaoksesta, joka mua kotona odottaa, tyhjennettyjen kaappien, ja muutenkin sijoiltaan menneen asumisen muodossa. Vaan posotiivisella asenteella kai sekin suo on kahlattava- ja varattava pöytä kirpparilta!
 Parhaista hyvin asia on tietenkin se, että olen saanut olla töissä miltei koko remontin ajan. Siitähän monet joutuvat maksamaan, että saavat majoittua muualla, kun porat pärrää ja lastut lentää omassa rakkaassa pesässä.
Kurkkukipu ei olut yhtään kiva asia, koska se kesti kauan, ja kipu oli kovaa. Se nyt ei varsinaisesti lohduta, etten ole ainoa taudin kourissa kärvistellyt; apteekista olivat suosituimmat imeskelytabletit loppu. Mutta tarkoittaahan se kuitenkin sitä, että vertaistukea on ollut saatavilla.

Kesän muisto on jo haalea. Talvisia kaakaoita odotellaan!

Muttaeteen päin! Kun sanakaruselli uhkaa lähteä ympäripyöreään liitoonsa ja vyöryä kielesi yli, työnnä suuhusi vaikka märkä villasukka, Sunday dear!

 Sundayn ajatukset ovat pärskeitä aavalla.Pullopostin sanoma on sirpaleinen, huokoisana mukautuva. Sitä on varaa tulkita.
Ota se siis eviisi ja pyörittele mieluisaksi. Viisauksia on verkoilla kerätty, pienimmät päästetty takaisin murtoveteen. Tässä niitä nyt tulee:

1. Jos pelkäät pimeää, sulje silmäsi, niin et enää tiedä ympärilläsi olevan  pimeää, joten pelon voi unohtaa.
2. Jos ikkunassa on lokinpaskaa, voit katsoa sen ohi ja nähdä päivän kauneuden. Tai voit tuijottaa shittiä alati kasvavan ketutuksen vallassa.
Mikäli päivä on sateinen, voit hetken päästä todeta luonnon taas siivonneet nurkkasi.
3. Mitä enemmän sinua inhottaa tai ahdistaa, sitä enemmän naura, sillä nauru kirkastaa horisontin, kiillottaa perspektiivin, ja muutenkin suojelee kaikenkaltaiselta kuvotukselta.
4. Anna ihmisille aina " niin paljon kiitoksia, että varmasti riittää, mutta sitten älä yhtään enempää " ;)
5. " Jos et tiedä, kysy, sillä minkään ei haluta hajoavan. Muussa tapauksessa ole hiljaa. " :P
6. Jos joku väittää, ettei maailma ole abstraktia taidetta oudoimmillaan, on hänen todellisuuden tajunsa vakavasti horjunut.

Sunday lähtee nyt jubileums- krysningille! Ohoi!


“A ship is called a she because there is always a great deal of bustle around her; there is usually a gang of men about; she has a waist and stays; it takes a lot of paint to keep her good-looking; it is not the initial expense that breaks you, it is the upkeep; she can be all decked out; it takes an experienced man to handle her correctly; and without a man at the helm, she is absolutely uncontrollable. She shows her topsides, hiders her bottom and, when coming into port, always heads for the buoys.” prose posted in the wardrooms of most U.S. naval ships.

Pin it up on your map

 Bella Napoli!