Sunday aloittaa huvikauden, mutta on myös kypsä

 

   Kesä tuli painettua duunia, joten picnic- kausi oli hiukan laihanpuoleinen. Niinpä täytyy syksyn huvittelu- kaudesta ottaa irti kaikki mahdollinen! Ja kyllä se onkin alkanut melko riehakkaasti ;)        

   Erään kerran iski illan loppusuoralla noidannuoli ( Sunday oli kyllä vähän toivonut amorinnuolta; toisinaan universumi on snadisti huonokuuloinen ), ja tie johti erinäisten vaiheiden kautta Peijaksen ensiapuun. 
Kaikki näillä seuduilla asuvat tietävät, että se on totisesti paikka, johon kukaan ei vapaaehtoisesti mene, mikäli oma henki- ja terveys ovat yhtään kalliita. 
Tällä kertaa homma eteni mallikkaasti. 
Sunday makasi ritsillä relaksantit nahoissaan, hoitajan istuessa kopissaan jalat pöydällä popcornia syöden ja leffaa katsellen. 
Tuli se lääkärikin sitten aamuyöntunteina sanomaan, että voit lähteä kotiin. Ja minähän lähdin. 
Saadut dropit olivat ilmeisen hyviä, sillä ennen en ole niin lamaannuttavasta nuolesta yhtä nopeasti toipunut. Eläkööt oikeat myrkyt oikealla kohdalla!

Kyllä se siinä on, Tauskin nimmari :D

   Sen lisäksi, että tälle huvikaudelle on jo kuulunut leffaa, treffejä ja vieraiden kestitystä, on Sunday käynyt myös paikallisen seuraelämän pyörteissä. Kerran. 
   Tuolloin iltaan kuului suorastaan ikonisen, legendaarisen Tauskin, live performanssi paikallisessa pubissa. Voin nyt heti kaikkien pettymykseksi ( myös omakseni ) kertoa, että esiintyjä ei ollut juovuksissa. Kukaan ei myöskään lyönyt häntä, eikä hän lyönyt ketään. 
   Sunday heitti legendalle pari pikkupiikikästä kommenttia, ja oli tyytyväinen saamaansa vastakaikuun; tyypillä on itseiroania hallussaan. Melko huumorintajuinen ilmeisesti siis. 
Sellaisiahan on paljon, jotka sanovat olevansa huumorintajuisia, mutta eivät hallitse itseironiaa lainkaan. Iso Buuuu! heille!!

   Ilta jatkui viereisessä tanhumestassa, Sir Kippiksessä. 
   Siellä saikin sitten jo mielensä pahoittaa. 
   Sunday ja frendi ostivat siis itselleen juomat, laskivat ne dj- karsinaa kiertävälle hyllylle, ja ryhtyivät joraamaan. Jokainen yhtään tajuissaan oleva ihminen tietää, ettei baarissa voi jättää juomaansa vartioimatta. Ja meillä olivat siis omamme koko ajan niin käden, kuin silmänkin ulottuvilla. 
   Varotoimista huolimatta eräs röyhkeä pikkuhuuhkaja tuli, ja yksinkertaisesti vain otti kaverini juoman. Sanoimme tietysti, että itä ittua, ja muutakin, mutta itseoikeutetussa vosuudessaan pimu lähti vetämään, frendini täysi sidu handussaan, kohti omaa pöytäänsä. 
   Sundayllä on niin ammattinsa, kuin koko historiansa vuoksi silmät ja korvat ympäri kehoa, ja voimakkaasti kehittynyt oikeudentaju. 
Järkkärillä, joka seisoi pienen matkan päässä, ja tuijotti tapahtumia, ei taida olla. -Toivottavasti sai, tai oli jo saanut pimppaa, siiderin vohkijalta, ettei mennyt ihan hukkaan sokeutensa! 
   Tilannetta sitten puitiin tovi ja toinenkin. Itä-Vantaan gimma on Itä- Vantaan gimma, kuten olen ennenkin todennut. Niin hyvässä, kuin pahassakin. 
   Lopputulos: a) saatiin uusi siideri, kun uhattiin tarkastajalla b) pimatsu tuli pyytämään anteeksi, vaikka edelleen kielsi ottaneensa mitään toisen omaa. 
   Pointti: miksi maailma toimii näin, ja miksi ihmiset ovat niin noloja, kuin ovat?! 
   Ettäs kehtaavat, sanoo Sunday! 
   Silloin kun on toimittu oikein EI pyydetä anteeksi ja hyvitellä, sillä niin tehtäessähän juuri myönnetään, että on tehty väärin!! Ja jos taas väärin on tehty, niin se myönnetään rohkeasti,  kun kerran kiinni on jääty, pyydetään anteeksi, ja jatketaan matkaa! 

   Vastaava tapaus minulle sattui noin kuukausi sitten taloyhtiön sihteerikön kanssa. 
   Halusin vaihtaa parkkiruutua. Se ei onnistunut, mikä ei minua yllättänyt, sillä kyseisessä firmassa ei ollenkkaan tajuta, että asukkaat ovat taloyhtiössä työskentelevien " virkailijoiden " sun muiden isännöitsijöiden asiakkaita. Kenen pussista he kuvittelevat palkkansa juoksevan, se on minulle mysteeri... 
   No, joka tapauksessa siis, paikkoja ei kuulemma ollut vapaana. Olihan niitä. Näinhän sen ikkunastani ilta illan perään. 
   Viikon kuluttua kirjoitin tätsälle uuden meilin "...Juuri tämän kaltainen, yliolkainen " palvelu" saa minut vahvasti epäilemään, että ette vain halua antaa minulle muuta paikkaa..." Kului alle kymmenen minuuttia siihen, että minulle tarjottiin toista autopaikkaa. 
Siis ihan oikeesti hei! Miten nolosti on oikein lupa käyttäytyä??? 

   Samaa sarjaa on tässä viime viikkoina ollut myös netistä tilaamani pöydän tarina. Kun kirjoitin lafkaan kysyen, että ketä te oikein tässä yritätte viilata linssiin, ja miksi, sain 50€ alennusta ja pöydän oveni taakse neljä viikkoa ilmoitettua aikaisemmin.

   Se mikä mua eniten kaikessa tässä surettaa, on, että kuinka käy niiden, jotka eivät ole verbaalisesti yhtä voimakkaita, lähiösotureiksi kasvaneita? 
   Sillä tämä sama meininkihän tulee vastaan kaikkialla. Lääkäreissä, valtionvirastoissa etc. 
   Miksi meidän kulttuurimme on tämä, että et saa sitä, mikä on sinun, jollet ole valmis väläyttämään hampaitasi? 
   Se on aivan hirveän väärin ja epäreilua!! Heikkoja kuuluu puolustaa, ei polkea jalkoihinsa, sanoo Sunday! Että terkut vaan kypsältä naiselta :P

   Pitäkää puolianne, kuomat! Ja muistakaa juhlia elämää, valaista hymyillänne, tai muuten vaan hampaitanne vilautellen, pimeää!



Pin it up on your map

Kap Verde

“Well, in our country,” said Alice, still panting a little, “you’d generally get to somewhere else — if you ran very fast for a long time, as we’ve been doing.”
“A slow sort of country!” said the Queen. “Now, here, you see, it takes all the running you can do, to keep in the same place. If you want to get somewhere else, you must run at least twice as fast as that!”
(Through the Looking Glass, Chapter 2)