Tietoja minusta

Oma kuva
Ikuisesti leikkivä, alati yllättyvä, vieläkin hämmästyvä.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Väsynyt mutta onnellinen matkustaa Tallinnaan






   Sanokaa mitä sanotte, niin kyllä se vain tullut jo on, kevät nimittäin! Huhtikuu nyt vain on ihan tunnetusti kuukausista julmin, ja se leikittelee kanssamme monellakin tasolla, pikku härnääjä! Valo on kuitenkin täällä taas, ja maan elinvoima ilmenee sinnikkäinä pikku kukkina, jotka vahvoina puskevat esiin pienistä takapakeista välittämättä. Nyt on meidän ihmistenkin taas helpompi elää niin, kuin talven pimeinä kuukausina: etee- ja ylös kurkottaen, eikä menneeseen ja liejuun takertuen. Se on - jos vain tahdomme. Meiltä, joille oma tahto on suotu, edellytetään myös sen käyttämistä. Jos kevät- tai muu masennus meinaa iskeä, niin muistakaa tahtoa! Sitä, joka vie läpi harmaan kiven. Päättäväisyys meidät tiellä pitää, jollei muu! Tsempataan siis toisiamme, ja jätetään räntäsade omaan arvoonsa, sille kun emme mitään voi, edes tahtomalla kovin ;)

Joskus hostellissa, joskus prinsessaunilla
   Sunday on ollut vaiti pitkään, mutta ei se tietenkään siitä johdu, etteikö asiaa olisi ollut. Asiaa, ja sen vierustakin, on toki aina, mutta välillä täytyy duunarin tehdä sitä itseäänkin, eli paiskia hommia oikein roisilla otteella, jotta voisi sitten taas tehdä jotain aivan muuta. Tässä kohtaa on todettava, että olen kiitollinen siitä, että olen itselleni sopivan elämäntyylin löytänyt, mitä työhön tulee! Ja muistutuksena muutenkin: laskekaa niitä siunauksianne, ja muistakaa suuri kuva!!

Koska duunia on ollut paljon, on vähästä vapaasta otettava irti kaikki, mitä saada voi. Yksi tapa tehdä niin on käydä minibreikillä. Sundayn minein ulkomaanbreikki suuntautuu usein Tallinnaan, ja pienestä luxuksesta nauttimaan, kuten monien muidenkin. Monet muut kuitenkin tarkastavat kotoa lähtiessään, että heillä on jokin maksuväline mukanaan. Ei kuitenkankaa allekirjoittanut...

Unen puutteesta johtuvan unohtelun ja muun hatarapäisyyden tunnistavat ainakin kaikki vuorotyöläiset. Vapauden huumaavan vaikutuksen tunnistavat ainakin kaikki merenkävijät. Jälkimmäinen vaikutus kumoaa tehokkaasti ensin mainitun aiheuttamat harmit                                     ( kiitollisuusharjoitukset auttavat myöskin! ). 
Eli: seisoin laivan kahvilan kassalla katkarapuleipäni ja valkoviinini kanssa, avasin lompakkoni, ja sydän hyppäsi kurkkuun: viisi kymppiä riihikuivaa, pankkikortti himassa kirjoituspöydällä, jonka äärellä olin edellisenä päivänä ( kotiintulopäivänä ) maksanut hotellihuoneeni. Hiukan häkeltyneenä, nautin lounaani ja pohdin tilannettani. Synkeän vakavasta asiasta ei ollut kyse. Huone oli maksettu, sen hintaan kuului aamiainen, paluumatka oli maksettu: minulla oli siis reiluksi vuorokaudeksi noin 40€ käyttörahaa. En kuolisi nälkään, kaukana siitä, sitä paitsi joillain ihmisillä on 40€ viikon ruokarahoikseen. Eli jos en pääsisi nauttimaan varaamistani hoidoista rahattomuuteni vuoksi, se olisi aikamoinen hyttysen pissa avaruudessa.
 Alkoi jo naurattaakin, tilannekartoitus tehty. Tilanteensa todettuaan neuvokas aikuinen lähtee miettimään miten sitä voisi kohentaa. Niinpä Sunday rentoutui, jutusteli kanssamatkustajiensa kanssa, ja pohti, että ratkaisu löytynee.

The Three Sisters
   Hotelli, The Three Sisters, oli kerrassaan hurmaava, ja hyvää englantia puhuva henkilökunta erittäin ystävällistä ja palvelualtista. Pankki ei voinut auttaa rahatonta. Hotelli olisi ehkä voinut. Western Union voisi varmasti! Eipä siis muuta kuin höykyttämään luottoystävää rahan lähetykseen! Laina rahaa järjestyi, ja hillot vietiin lähimpään Western Unioniin. Jibii!! Sitten seurasivat pahimmat epäuskon hetket. Kyseisen rahalaitoksen edustajia nimittäin mainittiin Tallinnan keskustassa olevan useita, vaan eipäs ollut. Ravasin osoitteelta toiselle, ja aloin jo vähän hermostua. Vaan kukapa auttaa aina turistia hädässä, keneltä voi kysyä ihan mitä vain? No tietenkin hotellin respalta! kovin rohkaiseva ei tosin ollut Viru hotellin virkailijan ensimmäinen kommentti asiani esitettyäni. Hän nimittäin nakutteli tietsikkaansa ja sanoi " Oletko ihan varma, että Tallinnassa on WU.n edustaja? "...
Manna la Rosa
Kohta olin kuitenkin rahat näpissä aurinkoisella, joskin tuulisella kadulla, ja marssin nälkäisen vatsani ansaitsemalle päivälliselle.

   Pian kävi ilmi, että universumilla olisi ollut minulle toinenkin optio rahattomuuteni hoitamiseksi. Kadulla kävellessäni kuulin yks kaks ikkunaan jyskytettävän sisältä päin. En kääntynyt katsomaan, sillä Sunday ei reagoi viheltelyyn eikä muihin moukkamaisiin huomion kiinnittämisyrityksiin. Seuraavassa hetkessä nimeäni huudettiin. Sulhasmies vuosien takaa oli viereisen puljun osaomistaja ja siellä töissä. No kappas! Juotiin kahvit, ja tiesin taas hyvin, miksi hän oli vuosien takana. Lompakkoaan olisi kyllä ollut valmis raottamaan, mikäli olisi edelleen ollut vaarassa missata hierontani.

   Seuraavana päivänä paistoi aurinko täydeltä terältä. Istuin kevään ekan terassini, ja vietin tuntikausia, hiukan kulahtaneessa spassa, jonka hoidot olivat kyllä aivan vertailukelpoiset hienojenkin paikkojen kanssa. Olin erittäin tyytyväinen elämääni, ja siihen, että pystyin tahtomaan itseni rauhalliseksi ja varmaksi siitä, että ratkaisu löytyy. Ja että tietenkin, aina kuitenkin, saan sen mitä haluankin ;)





"Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella..." T.S Eliot



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti