Joka päivä sunnuntai! Avec Sunday St. Sin: Sunday: a day late and a dollar short

Aina välillä sitä luulee jo tuntevansa itsensä aika hyvin- ja sitten huomaakin olevansa myös jotain aivan muuta. Niinkuin mä yks kaks huomasinkin olevani Sunday ihan tavallisen arkipäivän vaatteissa. Ja sitten jo huomasin olevani ehdokkaana maailman ekaksi Muotiputiikki Helmen Miss Kurvikkaaksi! Tällä hetkellä jatkoon pääsy ei näytä oikein hyvältä. Elämä tarjoilee välillä täytekakkua niin runsaasti, että ahmatille käy juuri näin: se on koko ajan päivän jäljessä, ja pennoset piukassa - tai ainakin liikaa töissä, jottei ajautuisi a dollar short tilanteeseen. Tai sitten se matkustaa, Berliiniin, kuten kunnioittavasti teidän teki, kesken kaiken ;) - Vaalikampanjointi on siis jäänyt hieman retuperällä, ja niin kovasti kuin finaalipaikkaa edelleen toivonkin, niin tässä on tärkeintä kyllä jalo kilpa. Työtä tehdään, jotta jokainen tulisi hyväksytyksi omana itsenään. Kiloineen ja vuosineen. Iloineen ja suruineen. Kukaan ei täällä olle toista arvokkaampi, ja varsinkin toisin päin:

KUKAAN EI TÄÄLLÄ OLE TOISTAAN ARVOTTOMAMPI!

Palatakseni tuohon itsensä tuntemiseen vielä, niin sitähän sanotaan että, ihmissuhteissa pitää säilyttää hiukan yllätyksellisyyttä, ja luonnollisestihan se pätee myös ja eritoten suhteessa, joka sinulla on maailmasi tärkeinpään ihmiseen: itseesi!
Alitajuntamme ohjaamina kuljemme kohti paikkaa, jossa tajuamme olevamme aina vain onnellisempia ja täydempiä. Sururenmoiseksi silmänräpäykseksi astumme valoon, auringon läpimään läikkään täynnä naurua.

Kuulosti aika runolliselta vai? No sitä se ei välttämättä ole. Runoushan on kuitenkin vain poikkeustapauksissa suuri kuoliaaksi naurattaja. ( Tai no,menneiden aikojen raskas paatos on kyllä aika naurettavaa, kun sille päälle sattuu. Lukija siis. Ainakin tämä. Mulla on ollut tapana todeta, että olen oikein hyväntuulisena melkolailla sietämätön. )
Elämä sitä voi olla. Onnellisuus. Mä en ainakaan tyydy hymyilemään , kun olen onnellinen ja tyytyväinen. Enpä suinkaan. Vaan mua naurattaa kaikki. Oikeesti, melkein kaikessa mitä sanotaan ja tehdään on joku mulle tarkoitettu henkilökohtainen vitsi. Ja tokihan se ärsyttää niitä, joille vitsi ei aukea. Mutta annettasko silti onnellisten nauraa ja hymyillä? Jos ilolle antaa mahdollisuuden, on se mitä tarttuvin tauti! Yritetään saada aikaan ilon epidemia, oikein pandemiaksi asti voidaan saada nauru ja onnellisuus tartutettua toinen toisiimme!
Mä ainakin haluan nauraa itseni kuoliaaksi, en surra. Kun elämä tarjoaa kakkua: SYÖ SE!

Tällaista on tullut sanottua joskus aiemmin Perra Productionin sivuilla:
Toivomalla kaikille ihmisille onnea heidän pyrkimyksissään ja iloitsemalla vilpittömästi heidän onnistumisistaan, luot ympärillesi rakkauden ja hyvyyden magneettista kehää, joka vetää puoleensa lisää kaikkea hyvää omaan elämääsi.
Jos sinussa elävät katkeruuden ja pahansuopaisuuden tunteet, ja koet, että kaikki hyvä mitä toisilla ihmisillä on,on poissa itseltäsi, luot ympärillesi negatiivistä kenttää, joka työtää onnea,iloa ja kaikkea hyvää, pois ulottuviltasi.

Universumi ei anna meille ansiomme mukaan. se antaa meille sen mukaan mitä olemme- millaisia ajatuksia sisällämme kasvatamme siis.
Emme ole täällä kilpaillaksemme keskenämme; olemme täällä tukemassa ja rakastamassa toisiamme.
Jokaisen on mahdollista olla onnellinen!

Samaa mieltä olen edelleen.

Voidaksesi paremmin: Toivo hyvää toisille ihmisille.

Klisee: Hymy valaisee, ja palaa antajalleen moninkertaisena takaisin.