Vantaan ja Helsingin jälkeen, saattaa Tukholma hyvinkin olla kaupunki, jossa olen eniten aikaani aikuisiälläni viettänyt ( ihan varma en kylläkään ole... kyllä se saattaisi olla Kööpenhaminakin... tällaisiakin asioita sitä välillä ajautuu funtsaamaan; seikkoja joilla ei ole oikeastaan mitään väliä. Sillä vaikka paikat, joissa elämäämme elämme, muokkaavatkin meitä, niin oli nuoruuteni Kööpenhamina aikalailla toinen , kuin mitä se on tänään. Ihan kuten on niin Helsinki kuin Tukholmakin. Ja atmosfäärihän se on, joka enemmän muuttunut, kuin mitä niin sanottu kaupungin kehittäminen, sitä muuttaa ). Mutta mutta, nyt eksyin sulkuihin, ja jo melkeinpä ennen aloitusta Suttura Sandelsonin rasvakattilamieleen, jossa kaikki kuorruttuu ja moninkertaistuu, koska niitä ajatuksia vain on kerta kaikkiaan vähän liikaa.
Tällä kertaa matkustin sukuloimaan, ja lentäen, enkä töiden vuoksi ja laivalla; tai molempia yhtä aikaa ;)
Matka taittui Norwegianin edullisin siivin. Menomatka ongelmitta.
Paluulento oli pari tuntia myöhässä. Ja nyt on kyllä pakko sanoa, että Norwegianin lennot ovat usein tunnin-pari myöhässä ( tutkailin ihan asiakseni lähtevien lentojen taulua omaa lentoani odotellessani, ja 9/ 10 em yhtiön lentoa oli reilusti myöhässä). Kahden tunnin myöhästymisestähän alkaa lentoyhtiön korvausvelvollisuus, joten yleensä lennot ovat myöhässä tunti 55 min :P
Se vähän harmitti, että joukkoliikennettä suosivana, jouduin turvautumaan taksiin tuon myöhästymisen johdosta.
Ja se vähän kummastutti, kun lennon kapteenina toiminut herra syytteli myöhästymisestä lakkoilevaa Kastrupin kenttähenkilökuntaa, enkä onnistunut löytämään minkäälaista tiedotetta lakosta tai edes työnseisauksesta, intternetin ihmemaasta. Edellinen maininta moisesta oli maaliskuulta, että kauas kantoiset olivat sen lakon seuraukset...
No niin, ja taas säntäsi Suttis jo paluumatkalle, kun ei olla vielä edes kaupungissa.
Sinne menin Flygbussenin kyydissä, joka on, varsinkin etukäteen ja edes-takaisena ostettuna, huomattavasti edullisempi kuin lentokenttäjuna, jota en siis suosittele. Paikallisliikennettä on toki myös mahdollista käyttää, mutta vaihtamisen ajatus laiskotti.
Sisko, ja sisarentytär olivat cityterminaalissa vastassa. Lounaalle mentiin Kulturhusetin Nooshiin. Paikka on sekä kiinalaista ruokaa, että sushia tarjoileva buffa, jossa hinta ja laatu, sekä keskeinen sijainti, kohtaavat harvinaisen hyvin.Sää oli loistava, joten emme jääneet kaupungille, vaan kiiruhdimme Nackaan vaihtamaan vaatteita, keittämään picnic- kaffet ja rientämään uimapaikalle.
Se on tietenkin merellisen kaupungin yksi parhaita puolia kesähelteillä: uimapaikkoja on suur-Tukholma alueella runsaasti. Löytyy tietysti sitä meren rantaa. lampia, sekä maauimaloita. Moniin näistä pääsee helposti metrolla.
http://www.stockholm.se/KulturFritid/Simma-och-trana/Simma/Sjoar-och-bad/Strandbad/
Seuraavanakin päivänä paineltiin rannalle. Sillä kertaa Lidingöön, missä mun ranskalainen bonus-mammani asuu. Siellä pääsi taas oikein itämeren aaltoihin. Mittarin mukaan asteita oli 13, mutta kyllä mun nahka väitti, että ainakin 17 oli niitä oli ;)
Gåshagassakin syötiin aasialaista, mutta ei se yhtä hyvää ollut kuin keskustassa. Ravintolan seinillä roikkui upeita otoksia Mongoliasta, joten sushin valmistus ei ehkä ihan perimätietona opittua ollutkaan. Systeri sanoi, että varsin monet Tukholman aasialaisista ravintoloista ovatkin mongolialaisten pyörittämiä. Voisi olla kiinnostavaa joskus maistaa sikäläistäkin ruokaa, mutta ehkä sen kysyntä olisi kuitenkin niin marginaalista, että paremmin elättää itsensä kiinalaista- ja japanilaista ruokaa jäljittelemällä.Mun kolmantena, ja viimeisenä vierailupäivänäni ei enää aurinko paistanutkaan, joten päätettiin mennä hikoilemaan Hagaparkenin perhospuistoon- ja akvaarioon. Itse puisto on kiva retkipaikka kauniilla säällä. Näimme peuran ruokailevan ihan kaikessa rauhassa, vain muutaman metrin päässä kävelytieltä.
Perhospuisto oli pienoinen pettymys. Ja varsinkin akvaario. Niin minä, kuin systerikin, oltiin käyty siellä tyyppiä 20 vuotta sitten viimeksi. Silloin ei ollut akvaarioita, mutta perhosia oli enemmän. Nyt parasta antia olivatkin melkeinpä aksolotlit, kaikessa erikoisuudessaan.
Eli, mikäs tässä nyt olisi se opetus sitten? Varautukaa myöhästymään kun valitsette Norwegianin ( joka on kuitenkin mun ykkösvalintani kanta-asiakasohjelmansa, edullisten hintojensa, ja rennon palvelunsa vuoksi ); muistakaa viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa, mutta älkää viipykö vaivaksi asti ;)
Ja mun viisi parasta Tukholmassa.
1. Södermalmin kaupunginosa: vanha puutalokortteli; mielenkiintoisa liikkeitä, joissa myydään sekä vanhaa, että uutta, kivoja kahviloita ja ravintoloita.
2. Vanha kaupunki: kuninkaanlinnan vahdinvaihto; levykauppoja, joissa runsaat vinyyli valikoimat.
3. Kaknästornet: mahtavat näköalat, kiva kahvila.
4. Kungsträdgården: tietysti varsinkin japaninkirsikoiden kukkiessa, mutta kiva siellä on istuksella ihmisiä katselemassa muulloinkin.
5. Modernin taiteen museo Skeppsholmenilla. Siellä minä menetin sydämeni Frida Kahlolle, vuosi taisi olla 1989 ;) ja olihan siellä esillä Kadinskyäkin samoihin aikoihin. Näyttelyt varsin tasokkaita siis.
Kokeilkaa uusia asioita, muistakaa pari Peppi Pitkätossun viisautta:
" Det har jag aldrig provat tidigare, så det klarar jag hält säkert " sekä sateen sattuessa " Man skall vara glad att det är väder överhuvudtaget. "
Ja sitten tuo otsikostakin löytyvä toteamus, että ei se aina niin huonosta ole, että on vähän lihaa luiden ympärillä :).
