Itkua ja iloa Krakovan reissulla

   Krakova on kovasti muodissa. Yli 40 miljoonaa turistia löytää sinne tiensä vuosittain.
Puolan toiseksi suurimmassa kaupungissa elää ja vaikuttaa myös  koko ajan kasvava joukko maailmalta ( lähinnä euroopan maista, kuten italiasta, espanjasta ja englannista ) kiinnostavaan yliopistokaupunkiin tiensä töihin löytäneitä nuoria aikuisia.
Oma valuutta, zloty, on onnistunut pitämään hinnat varsin kohtuullisina, ja sijainti keskellä eurooppaa takaa lyhyet välimatkat; parissa tunnissa lentää niin Helsinkiin kuin Leedsiin tai Milanoonkin.

Galleria Krakowska ostoskeskus

    Krakowan lentokentältä pääsee nopeasti paikallisjunalla kaupungin keskustaan, Krakow Glownyn asemalle.
Matka maksaa noin 2,5€ suuntaansa. - Tällä hetkellä           ( maalis-19) meneillään olevien raidetöiden vuoksi, juna tosin kulkee vain kerran tunnissa. Korvaava bussiyhteys on kuitenkin olemassa. 
   Rautatieasemalta tie vie lähes väistämättä suureen ostoskeskukseen, josta löytyvät monet maailmalla tunnetut merkit, ja ketjut ( Massimo Dutti, Stradivarius, Inglot jne ) sekä liuta ruokapaikkoja. Tällä hetkellä kauppakeskuksessa oli myös vanhojen Jaguar- autojen näyttely. Juurikaan ei ostoksia tullut tuolla tehtyä, mutta tulipahan vietettyä aikaa, jättimäisten räntärättien peittäessä hetkeksi alleen orastavat krookukset ja muut kevään merkit.

   Jo matkalla hotelliini ( Wit Stwosz, mahtava sijainti, ihana aamiainen, kivat huoneet, mukava henkilökunta eli jätti peukku!!! ) osui eräs ennakkoon mietityistä kohteistani eteeni. Kissa- kahvila Kociarnia. Matkasta hiukan uupunut reissunainen ei juuri muuta tarvitsekaan, kuin hyvän capuccinon ja kissoja katseltavakseen, ja rapsuteltavakseen.

Simba, 10v maine coon.

    Mietin pitkään, olisiko minusta Auschwitz- Birkenaun kävijäksi. Lopulta päätin, että on oltava, ja varasin opastetun ovelta-ovelle matkan jo suomesta käsin. Samanmoisen retken varasin netin kautta myös Wieliczkan suolakaivokselle. Kummankin kierroksen hinta oli noin 35€.
Omatoimisesti olisi toki päässyt edullisemmin, mutta huomattavasti hankalampaa ja aikaa vievenpää se olisi ollut. Olen myös erittäin tyytyväinen asiapitoiseen opastukseen, joka noissa kohteissa oli tarjolla.
  Wawelissa valitsin audioguiden. Sisäänpääsyn kanssa se maksoi yhteensä n. 5€ eli suosittelen ehdottomasti nauhoitettua opastusta Krakovan linnaan.

11 000kg kilikelloa

Wisla, yli 1000km jokea.

    Krakovan historiallinen kaupunki on kauniisti säilynyt ja jo nähtävyys sinänsä. Kaupungin sisällä välimatkat ovat melko lyhyet, ja vanhojen kaupungin muurien mukaisesti muotoutunut asemakaava tekee mielestäni siitä helposti hahmotettavan, ja selkeän liikkua.
   Wawelin kukkulalla sijaitsevat samannimiset linna sekä katedraali ovat kaupungin upein nähtävyys. Katedraali on Puolan kansalliskirkko, sekä lukuisten puolalaisten hallitsijoiden viimeinen leposija.
Kirkon kellotorniin, Sigismundin torniin, on myös mahdollista päästä ihailemaan mahtavaa kelloa, joka lupaa toteuttaa yhden toiveistamme, kun sitä sekä sydäntään koskettaa yhtä aikaa.
Alhaalla Wisla- joen puolella, vartioi  linnaa edelleenkin tultasyöksevä lohikäärme! Ettekö usko? Menkää katsomaan, minä en sepittele! ;)

   Niin keskitys- tuhoamisleirit... Mitä niistä voi sanoa.

Pienen lapsen vaatteita, Auchwitz

   Itkin, kyllä minä itkin katkerasti lajimme hirviömäisyyttä, rapaisella tiellä, piiskaavassa tuulessa kompastellessani, pää täynnä nälkiintyneiden, raidallisissa rääsyissä raahustavien , toivottomuuteen tuomittujen kuvia. Synkkää vihaakin tunsin , ja polttava häpeää. Tunnistin esineiden joukossa pari kolhiintunutta emalikattilaa; aivan samanlaisista annettiin minulle perunaa mummolassa lapsena. Ja ajattelin, kuinka isomummi oli piilotellut ruumiiden alla, kun hänen vanhempansa teloitettiin. Ja että on sattuman kauppaa, että minä olen nyt tässä olemasssa, itkemässä, tuntemassa näitä tunteita, kun samaan aikaan niin paljon potentiaalista lahjakkuutta ja älyä on pyyhkäisty maailmasta noin vain. Pyyhitään yhä.

Birkenau

Suolaa on lattiat, suolaa on katto..

    Wieliczkan suolakaivos puolestaan oli pienimuotoista siedätyshoitoa ahtaanpaikankammol-leni. Paikka paikoin salit on louhittu kuitenkin niin suuriksi, että miltei unohtaa olevansa maan alla. Ihailtavaa käsityötaitoa osoittavat suolaan louhitut patsaat, sekä kauniina kimmeltävät, suolasta tehdyt kristallikruunut. Aikoinaan suolakaivos on tuottanut suurta vaurautta niin työntekijöilleen, kuin varsinkin tietenkin omistajilleen, mutta nykyään kaivos on suljettu. Suolaa saadaan edullisemmin muualtakin. Tämä nähtävyys on Unescon maailmanperintökohde, joten se on ja pysyy valtion omistuksessa.

   Mitähän vielä kannattaa mainita? No ainakin paikallista tunnelmaa voi käydä nuuhkimassa Kleparsin torilla, missä voi ostaa ison pussin pähkinöitä suoraan puun omistajalta, tai tutkailla mystisiä keittiövälineitä.
Jalkahoidossa kävin, ja tasauttamassa hiukset. Edullista oli, ja työ hyvää.
   Söin lähes ainoastaa tuhtia puolalaista ruokaa. Ihastuin kuminalla maustettuun hapankaaliin, sekä ihanan rapeiksi paistettuihin dumblingeihin.
   Kaiken kaikkiaan tykkäsin, kovasti! <3 <3 Matkustan Puolaan varmasti pian uudelleen.

                                                               Sitä ennen on kuitenkin muuta mielessä;

Ravintola Czerwone Korale

 nyt jatkan taistelua saadakseni printattua viisumihakemuksen seuraavaan kohteeseeni!


 " Jotta kala maistuisi hyvältä, täytyy sen uida kolme kertaa: vedessä, voissa ja viinissä " Puolalainen sananlasku