Sunday käy Suomenlinnan kesäteatterissa, ja sukeltaa syviin vesiin

   Kesäretki Suomenlinnaan olisi jokaisen pääkaupunkiseudulla asuvan kerran kesässä tehtävä. Kaikkien suomalaistenkin mielellään kerran elämässään; valtaosa Helsinkiin saapuvista ulkomaalaisista matkailijoistakin ehtii tuolla historiallisella, idyllisellä ja kivoja palveluita tarjoavalla saarella käydä.
   Helppohan sinne on Kauppatorilta mennä: HSL kuljettaa 20 minuutin välein, ja eri firmojen lauttoja ajautuu sen rannoille useammastakin laiturista, tasaiseen tahtii.
Tämän sanottuani, on helppo vetää johtopäätös, että kauniina kesäpäivänä saattaa olla kovinkin ruuhkaisaa, niin lautoilla, kuin itse saarella, kuin sen ravitsemisliikkeissäkin. Mutta aina on tilaa vielä yhdelle, iloiselle picnic- seurueelle!

Suomenlinnan Panimon vaaleaa Pilsiä ja maalaissalaattia

  Eilen kaikki oli täydellistä kesäteatteriretkeä varten. Lyhyt lauttamatka ( tuskin edes vartin mittainen ) sujui ulkokannella ilman tuulta, ja vaikka ravintolan sisätiloissa olivatkin kaikki pöydät varattuja, oli terassilla tilaa.
   Aurinkoisella ja suojaisella pihamaalla tunsi miltei olevansa ulkomailla panimon omaa olutta maistellessaan ;)

   Myönnettäköön, etten ole mikään suuri kesäteattereiden ystävä. - Nytkin olin varustautunut niin hyttysmyrkyllä, sadeviitalla, kuin jättimäisellä huivillakin. Mitään niistä en tarvinnut.
   Muurien suojassa sijaitseva näyttämö on täysin katettu, ja katsojista on huolehdittu karheita            ( armeijan? työsiirtolan? ) vilttejä penkeille ja kaiteille viritellen.
Luonto osallistui näytökseen vain muutamin lokin kiljaisuin, kevyin tuulen puhalluksin.

   Mutta miksi siis kesäteattereissa luuhaamaton Sunday, päätti Suokkiin lähteä katsomaan näytelmää?
   Siksi, että kyseessä oli Yksi lensi yli käenpesän.
   Ken Kelseyn kirja, johon näytelmä pohjaa, on ilmestynyt vuonna 1962, ja sen perusteella käsikirjoitettu, Milos Formanin  elokuva saanut ensi-iltansa 1976. Sekä kirja, että elokuva ovat siis vuosikymmenien ajan pintansa pitäneitä, jatkuvasti ajankohtaisia klassikoita. Aika isoihin saappaisiin hyppäsi siis Juha Kukkonen näyttelijöineen.
   Eiväthän ne bootsit ihan täyttyneet, mutta sellaista ei kai kukaan voi odottaakaan.
Näytelmällä on rajoituksensa, ja vähän oli takeltelua vuorosanoissakin.
   Ken Kelseyn voimakas, satiirin keinoin ilmaisema, sanoma kuitenkin välittyi.
- Ihminen  on kykeneväinen kammottaviin julmuuksiin ja hirmutekoihin, täysin häikäilemättömään hyväksikäyttöön ja alistamiseen toisten ihmisten suhteen, ja oikeuttamaan niitä demokratialla, edistyksellä, uskonolla, lääketieteellä, ja milloin milläkin.
" Tämä on sinun omaksi parhaaksesi. " tiedättehän...
Eutanasian vankkumattomana puolustajana, tärkeänä pidän myös jokaisen ihmisen oikeutta arvokkaaseen, armeliaaseen loppuun. Kun peli on menetetty, se on aika jättää taakseen, eikä jäädä tyhjälle kentälle istumaan.

   Ja sitten on vielä se yksi tärkeä sanoma: kaikesta huolimatta ÄLÄ MAHDU MUOTTIIN. Meitä pakotetaan karsinoihin ja tungetaan muotteihin monelta eri taholta, jatkuvasti, jatkuvasti, jatkuvasti. Meidän mielemme ja ruumiimme tahdotaan tunkea espanjalaisiin saappaisiin ja rautaneitsyen syleilyyn . Meille kerrotaan mitä kuuluu ajatella, miten kuuluu elää, miltä pitää näyttää, jotta olisi oikeanlainen ja siten kelvollinen ja hyväksytty.
Mutta oikeanlainen voit olla vain olemalla omaitsesi.
Hyväksytyksi voit itsesi täysin ja todella tuntea vain itsesi hyväksyttyäsi.
Tunnet eläväsi vasta kun elät kuten sinä haluat, etkä kuten ulkopuoliset vaikuttajat vaativat.
Aina se ei ole helpoin tie. Joskus se on siihen suurimpaan häviöön johtava tie, sillä ne jotka meitä hallita haluavat ovat häikäilemättömiä oikein tosissaan.

   Että sellaisin, hiukan poliittisinkin kesäteatteri terkkusin Suokista tällä kertaa.
Eläkää kevyesti, mutta aina joskus miettikää ihan pohjia myöten tätä maailmaa jossa elämme, ja jossa toivon mukaan vielä monet tulevat ihmissukupolvet elävät. Ilman suuria muutoksia, se ei ole mahdollista. Faktat meidän kaikkien on jonain päivänä hyväksyttävä. Kuten näytelmässä sanottiin     " suurinta rohkeutta on pitää silmänsä auki ne kerran avattuaan ".

Älä laihduta päivän kuvausten satoa.

"Tingle, ting-le, tang-le toes, she's a good fisherman, catches hens, puts 'em inna pens...wire blier, limber lock, three geese in a flock, one flew east, one flew west, one flew over the cuckoo's nest...O-U-T- spells out...goose swoops down and plucks you out."

Toukokuinen rantaloma Itämeren maisemissa

Kabli rand

Pärnun kuuluisat hiekat

Tere vain, ja laba diena!

Kuinka voikaan joskus sokeakin kananen iskeä kultasuoneen, ja osua itsensä kreivin aikaan! Sillä niin juuri meille taisi tällä kertaa käydä, kun helteet osuivat aikaan ennen koulujen loppua, ja siten myös ennen massojen lähialuematkailua. 
   Niin ystävättäreni, kuin allekirjoittanutkin, tunsimme itsemme hiukan maailman murjomiksi ja elämän masentamiksi, kun aloimme suunnitella pientä road trippiä viroon ja latviaan. Matkan syykin oli vähintäänkin haikea; äitini on aikeissa luopua pitkäaikaisesta kesäasunnostaan Häädemeesten Kablin kylässä. 
   Reissu raapaistiin kasaan nopealla tahdilla, kuten matkustustyyliini kuuluu. Sitä tietenkin tällä kertaa helpotti myös se, ettei kulujen kertymisestä tarvinnut huolehtia. Seiloria elättävä varustamo tarjosi matkat erittäin sopuisaan hintaan, ja majoitus oli  ilmainen. Lisäksi tietysti siinsivät mielessä Eestin rajan yli Latviaan siirtyneet hiukan edullisemmat päivittäistarvikkeiden ja bensan hinnat. 

Pagarin pihalla on kokko jo kasattuna.Täältä saa maailman parhaat moonirullid!

   Matkaan lähdettiin iloisin mielin, bestikset ja partners in crime, ala-asteikäisistä asti. Odotukset olivat korkealla, mutta ne ylittyivät.

   Kabli on suloinen kyläpahanen Viron autioituneella maaseudulla. Kesäisin alueelle tosin tulvii vierailijoita niin läheltä kuin kaukaakin, sillä ollaanhan meren rannalla, luonnonsuojelualueiden kainalossa, ja loistavilla lintubongausmestoilla. 
   Tällä hetkellä rauha oli kuitenkin vielä rikkumaton. Orjan- ja juhannusruusut tuoksuivat huumaavina, käki kukkui, haikara pesi ja joutsenet lipuivat majesteettisina parvina matalassa vedessä. Aika oli pysähtynyt. Taivas syvän sininen, iltaisin häikäisevän kauniiden auringonlaskujen akvarelli. 
   Niin totaalinen rauha saa sielun hyräilemään ja askelen kevenemään. 
Pellon ja metsän takana Via Balticaa jyräävät loputtomat rekkakolonnat, mutta se tapahtuu  kokonaan toisessa todellisuudessa.
   Vanhaa Riian maantietä on lyhyt matka Latvian rajalla sijaitsevaan Ainazin kylään. Matkan varrella leirintäalueet ja lomakylät seuraavat toistaan, ja mahtuu siihen joukkoon yksi varsin tasokkaaksi kunnostettu ja modernisoitu hotellikin, Lepanina. Pistäytymisen arvoinen, vaikka ei hotellimajoitusta kaipaisikaan,sillä ruoka on hyvää, ja alue erittäin hyvin hoidettu.
 Pikkuisessa Ainazissakin on ( outlet- alkon lisäksi... ) varsin mielenkiintoinen nähtävyys. Rannassa ei mistään, ei mihinkään, johtava kivinen tie. Kyseessä on aikoinaan Ainazin

satamaa suojannut aallonmurtaja, josta kaavailtiin myös pohjaa rautatielle. Projekti jäi kuitenkin I maailman sodan jalkoihin, ja myöhemmin mysky tuhosi osan yli 300 metriä pitkästä kivitiestä, sortaen sen päässä olleen majakankin. 

Hirttäydy merinäköalaa katsellen?

   Rantaviivaa seuraillessa tulee seuraavana vastaan piskuinen kaupunki nimeltä Salacgriva. Uneliaassa, kuumuutta huokuvassa kaupungissa, ihmiset hoitelivat kauniita pihojaan, ja outo neuvostoliiton aikainen betoniraunio rannan tuntumassa, sai mielikuvituksemme laukkaamaan, hirtehiset nauruhermomme kutiamaan. 
  Täälläkin aukeaa rantaviiva leveänä ja loputtoman pitkänä. Ihanasta kesäpäivästä oli sinnekin ehtinyt lisäksemme nauttimaan vain vajaa kourallinen ihmisiä. Kahlailimme hetken viileässä vedessä ja päästimme varpaamme vapaiksi pehmeällä hiekalla. 
Lounasaika oli ollut käsillä jo hyvän tovin, joten päätimme suunnata turisti infoon osviittaa anomaan. Meille suositeltiin toimiston viereisen gest housin ravintolaa, mutta se ei oikein tuntunut innostavalta. Niinpä meidät opastettiin Veczemju klintisiin, noin 25 kilometrin päähän. Ja onneksi opastettiin.

   Viimeiset viisi kilometriä määränpäähän saivat kyllä uskon miltei loppumaan. Tie oli sellaisilla nimismiehenkiharoilla, että kymppiä ajaessa hampaat löivät loukkua, ja tuntui, että joka ikinen mutteri pian irtoaa pikku pösöstäni. Totesin jo kaverilleni, että täällä ei kyllä mikään ravintola ole auki, sillä tiellä ei liikkunut muita kuin me. 
 Lopulta loppuivat nuo elämämme pisimmät kilometrit, ja edessämme aukesi laaja nurmialue, sekä parkkipaikka, jolla oli yksi auto. Pysäköimme, ja luoksemme kiiruhti ystävällinen nuori nainen parkkimaksua karhuamaan. Pitkin hampain suoritimme vaaditut 3 euroa ;) ja ei, ravintola ei ollut auki, mutta hodarit kioskista saisi. Jaaha, no sellaiset sitten. Valittelin tien kondista, ja tyttö neuvoi meille toisen, rantaviivaa seurailevan tien kotimatkalle. 
 Karsea tie, skämänen hotdog, jonka ystäväni sai vielä väärillä mausteillakin, vaan palkinto näistä pikku epämukavuuksista oli ällistyttävä. Paikka on tyrmäävän kaunis. Suorastaan lumoava. Häkellyttävä. Ihanan luonnon syvää rauhaa. Meidän lisäksemme pari muuta ihmistä, kymmeniä joutsenia itseään sukimassa ja pyrstöt pystyssä ruokailemassa. Latviassa. Vähän reilun 300 kilometrin päässä kotoa. Ja hehkuvan helteinen päivä toukokuussa. Ei kai sellainen yhtälö voi toteutua. Toteutuipa kuitenkin. 

  Paluumatka sujui mukavasti kaunista, ja huomattavasti sileämpää rantatietä pitkin. 
Syömään päädyimme lopulta juuri siihen guest hausiin, jota meille alunperin oli suositeltukin. Ei ollut kovin kummoinen eväs. Mutta ravintola taisi olla ainoa auki oleva parin mailin säteellä.
  Koska lähdimme etsimään mielenrauhaa, lepoa ja harmien unohtamista, niin toden totta saimme, mitä halusimme. 
  Minilomasta balttiassa muodostui unohtumaton kokemus, kiitos sään, erinomaisen ajankohdan, uskomattoman luonnon, hyvän seuran, ja palvelualttiiden työntekijöiden, niin ruokapaikoissa, ilusalongissa kuin muissakin paikoissa. Ne ovat niitä alkukaudesta matkustavalle lankeavia pieniä huomaavaisuuksia, ja suuria hymyjä!

Joten yhtä mahtavaa matkaa muillekin samaan suuntaan lähteville toivottelevat Sunday ja sen bestis!

Ps. Mutta kyllä, onhan se myönnettävä: pari rattiraivokohtausta viiteen päivään toki mahtui ;)

Lepanina hotelli

Älli ja Tälli lomalla