Tietoja minusta

Oma kuva
Ikuisesti leikkivä, alati yllättyvä, vieläkin hämmästyvä.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sunday käy piknikillä ja puhuu vakavasti





   Voi elämän autuutta, kun on kesä, sää lämmintä ja lomaa! On ihanaa heittäytyä hitaan, haaveilevan tekemisen pariin. Unohtaa kellon olemassaolo, unohtaa koko ajan käsite, sillä onko tunnilla, tai edes päivällä niin merkitystä avaruuden ajattomassa virrassa?
Kuunnella, kuinka tuuli vavisuttaa lehtiä pihan puissa, katsella kukkien kirkkaita värejä, tuntea maa paljaiden jalkojensa alla, maistaa kahvi unisella kielellä...
Ei tarvitse ajatella ollakseen. Oleminen on olemisen vankin toiste.

  Kaiken edellä mainitun voi tehdä myös piknikillä.
Sundayn elämässä ovat piknikit ja eväsretket aina olleet kesän parhaita hetkiä. Kiireettömyys, rento yhdessäolo, aurinko ja uiminen liittyvät usein noihin muistoihin.
Lapsuuden kesinä pitkiä päiviä, kun aurinko helotti kuumana jo aamun taivaalta ja hiekkatien pinta pöllysi. Orjanruusut tuoksuivat huumaavina dyyneillä, joiden takana avautui väreilevä meri. Suurten, mehukkaiden persikoiden mehu sai valua, ei tarvinnut varoa vaatteiden sotkeutummista, uimapukusillaa.
Kalliorannan piknikit, joilla mennen tullen pysähdyttiin syöttämään pulleita, kuumuudesta puiden oksilla valuvia oravia. Neulaset kipristelivät paljasvarpaita polulla, jonka yli kiireiset muurahaiset kipittivät loputtomana nauhana.
Päiviä mustikkametsässä, mättäällä istuen ja liimaillen marjoja varvuista voideltuun ranskanleipään. Odottaen, että saisivat ämpärinsä täyteen, ja mentäisiin uimaan.
Simpukoita kirkkaan lammen matalassa rantavedessä " anna niiden olla, ne ovat eläviä, vaikka eivät näytäkään siltä ". Edes tietämättömyyttään tai typeryyttään ei saa tappaa.
Ja monta muuta hetkeä, läksyä, tärkeää tietoa sydämeeni sulatettuina kaukaa lapsuuden kesistä. Nuoruuden pussikalja hetket kallioilla, ruohikoilla, rannoilla. Donitsit ja hiljaa soiva radio. Suudelmat ja nukahtaminen.
Yksinäiset pyöräretket kirjan ja termarin kanssa uimapaikalle. Mikä syvä rauha ja hyvänolon tunne! Ja nyt, nämä piknikit, kun ostetaan kioskilta munkit, tai poimitaan metsästä marjat ja leivotaan piiras, ollaan yhdessä ja nauretaan, nauretaan, nauretaan.
Niin se vain on, että ystävät, herkuttelu ja luonto saavat ihmeitä aikaan rasittuneessa mielessä. Maditatiivinen marjojen noukkiminen, pyöräily ja uiminen auttavat osaltaan rentouttamaan rasittunutta kehoa, tarpeellisten vastaliikkeiden muodossa.

Jos se jollekulle epäselvää lienee, niin minulla on motiivini tämän blogin kirjoittamiseen, näihin kuviin, joita tässä julkaisen. 
Tässä tulee selkokielelle käännettynä yksi viesteistäni: älä ajattele, että et voi koska olet jo tietyn ikäinen tai tietyn kokoinen. Voit ja saat, sinulla on oikeus, jossain määrin jopa velvollisuus, olla omaitsesi. 
Bikineissä selluliitteinesi, silmätikkuna harmaassa massassa. 
Saattaa olla, että tämän elämän ainoa tarkoitus on olla onnellinen ja elää jättäen niin positiivinen jälki kuin taitaa. Anna siis itsellesi lupa leikkiä ja nauraa läpi elämäsi. Ajatella hyviä asioita ja hyväksyä itsesi. Ja päivä päivältä, askel askeleelta taakkasi kevenevät, olet vapaa ja itse elämä pitää sinusta huolen. Antaudu sille. 
Älä kuuntele muita liikaa. Kuuntele itseäsi tarpeeksi.

Kuva Laura Lyytikäinen

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Sunday, bloody Sunday, comes home to Korso




    Sunday tuntee kättensä olevan vereen tahritut, ja yllänsä matkaavan synkeän pilven, sillä Suttis on matkustanut hänen kerallaan viimeiset pari viikkoa.
Väsymys ja syömättömyys saavat hänet miltei oksentamaan seisovilta jaloiltaan: niiin kova on ikävä kotiin. Oma hem dolce hem on vaan niin fuckig kaukana sateenkaaren tuolla puolen, kun matka taittuu julkisilla! ( Sunday yritti tilata uberin, mutta huomasi vahingossa ilmoittautuneeksi kuskiksi, mikä on vähän ongelma, kun Red Devil on tällä välin kohdannut matkansa pään romiksen hellässä syleilyssä... Kun dösä sattui kerrankin olemaan juuri oikeaan aikaan pysäkillä, hän asteli siihen uupunein jaloin, laivan paino harteillaan! )

   Vaan lopulta, junasta ulos astuessaan äärripurri Suttura, on taas jo Sunday.
Korson asemalla K- junasta hypätessään, hän tietäää siis  tulleensa himaan. Iloisten juomaveikkojen mölinä ja upeasti ruskettuneet kasvot, tervehtivät häntä radan toiselta puolelta.
Hima kära hima!
Viimeistään kun painava pakaasi on pakko raahata kusen hajuiseen hissiin, sen ainakin tietää; olen Korsossa, maailman omimmassa kotona mulle! Niin Sundayn askel kevenee ja mieli kirkastuu leppeän tuulen tasolle. Lyhyitä askeleita
kotiovelle säestää vielä kotoisasti eestiläispariskunnan itku-potkuriitely, sekä raksamieskolhoosista kantautuvat sunnuntain älähdykset ja kakkusen karhentama ölinä. Oi kotiseutu rakkahin!
Mieleen tulee se eräskin kerta kun, kun broidi täällä käydessään sai puhelun, joka ilmeiseti alkoi vakiofraasilla " ootsä pahas paikkaa ", sillä veljeni vastasi " yhdessä pahimmista, oon Korsossa ". Ja kyllä meitä sitten nauratti, ja naurattaa mua vieläkin, vaikka tiedänkin, että että ei mua täältä helposti pois kokonaan saa.

   Loppupäivä menee rauhasta nauttiessa, sillä kyllä vain, rauhallista täällä väsyneen ja kyrsiintyneen jumalan viimetöikseen tahkoamassa Korsossa enimmäkseen on.
Oman parvekkeen kukat, jotka rakas kummityttö on pitänyt elävien kirjoissa menneet, pitkät viikot.
Ikkunasta vihreää, vaihteen vuoksi. Omat rakkaat esineeni! Oma rakas, rauhoittava, mieltänostattava värimaailmani! Miten miellyttävää onkaan hengittää syvään itsekootussa maailmassaan. Harakanpesässään. Omassaan.
Nöyräksi se vetää; kuinka monilla maailmassa ei tätäkään ole. Ei ainakaan näin puhdasta, turvallista, monin mukavuuksin, täynnä tavaraa, jonka tarpeellisuus on täysin sidoksissa sen esteettisiin arvoihin.
On helppo olla kiitollinen, ja enemmän: on pakko olla kiitollinen!
 Vastoinkäymiset, väsymys ja kiukku eivät tunnu enää missään. Ja sellaista elämä muutenkin on, että vaikka tuntuisi välillä kuinka pahalta, niin hetken kuluttua tuntuu taas hyvältä, kunhan emme vaan käperry siilipalloiksi ja työnnä maailmaa pois luotamme.

Jotta voisit paremmin mieti sitä mitä sinulla on, älä sitä, mitä tahdot lisää. Muista olla kiitollinen. Syitä on, loputon määrä sinunkin elämässäsi. Juuri nytkin.

Klisee: luota ensivaikutelmaasi. Älä luota. Ainakaan mitä tulee ihmisiin. Luota siihen, mitä vaistosi sanoo, mutta älä siihen, että kaikki aina näyttävät parhaimmat, vahvimmat, herkimmät, hauskimmat piirteensä oikopäätä. Me ihmiset olemme kuvia kaleidoskoopissa.

Pin it up on your map


Korso
“Speak in French when you can’t think of the English for a thing--
turn your toes out when you walk---
And remember who you are!” 
― Lewis CarrollThrough the Looking Glass

Kuvat Sundaysta on ottanut Laura ;) Uusia otetaan, heti kun ehditään ;)

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Sunday käy Ykkösen Vapaalla




   Taas pukkaa sesonkia, niin ettei Sunday ole ehtinyt naputtaa halaistua jupinaa yli viikkoon... Se ei tietenkään ole oikein uskollisia lukijoita kohtaan, eikä edes järkevää, sillä uskollisinkin sielu menettää kiinnostuksensa epäluotettavuutta kohdatessaan.
Joten ei muuta kuin näppistä sauhuamaan! Onhan Sundaylla ykkösen vapaa!

   Ykkösen vapaa on sellainen, kun vapaat eivät mennekään yks yhteen, kuten meritöissä yleensä, vaan töistä saa nauttia reilusti, mutta vapaista sitten syksyn tullen. Tai talven. Tai jotain.
Eli töissä ollaan ensin päivät pääksytysten, sitten käydään jossain muualla nukkumassa kaksi yötä ja valvomassa yksi päivä - tai toisin päin, jonka jälkeen siirrytään taas turvallisen työympäristön keskelle.
- Sellaista kutsutaan myös asunnonsäästämiseksi, vrt. asuntosäästäminen.
Onhan se helppoa ja huoletonta. Saa istua aina valmiiseen pöytään, josta löytyy muutakin kuin vettä ja leipää, eivätkä puhtaat liinavaatteet lopu, vaikka ei pyykkiä huvittaisikaan pestä.
Mutta siitä ykkösen vapaasta tulee kyllä helposti melkoinen suoritusten suma!

Tällä vapaallani, joka alkoi eilen olen:
käynyt pizzalla
katsonut kaksi viimeistä jaksoa Game of Thronesia
katsonut kaksi viimeistä jaksoa Game of Thronesia uudelleen, koska nukahdin muutamaankin otteeseen ekalla katsontakerralla
suorittanut erilaisia toimenpiteitä saattaakseni merittyneen lookkini ehommaksi,
siihen liittyen viettänyt myös tunnin oikein salongissakin.
Jottei ulkomuodosta tulisi liian eho, kävin hyttysten syötävänä, ja mustikkaan värjäytymässä Pilvijärvellä, jossa myöskin uin, minkä jälkeen söin eväitä.
Kävin shoppailemassa, luonnollisesti, olenhan pahasti aikatauluista jäljessä alennusmyyntien suhteen. Yhden paidan ja koltun verran sain tilannetta kirittyä kiinni.
Nyt pitäisi vielä autoraiskani tyhjentää, sillä sen seuraava etappi on romis. Tuntuu vähän jotenkin haikealta ( samalla myös todella väärältä tuntea yhtään minkäänlaista kiintymystä elottomaan esineeseen. Ajatus tavaraan kiintymisestä etoo minua, joten se on tunne, jonka pyrin itseltäni täysin kieltämään, vaikka ei se aina onnistu. Ja tiedän: omia tunteitaan ei saisi koskaan yrittää kieltää olivatpa ne sitten mitä tahansa, ja kohdistuivatpa sitten mihin tahansa. Niiden kieltäminen on vähän niin kuin kieltäisi itsensä, ja sellaisesta saiirastuu. Ne pitäis vaan hyväksyä sellaisenaan ja antaa niiden ajelehtia matkoihinsa ), mutta palveltuaan minua sekä hyvin että huonosti, että aivan törkeän huonosti, on Red Devil tullut tiensä päähän.
Joo, ja pakastaa ne mustikat pitäis, jotka hämähäkkejä ja muita ötököitä uhmaten poimin.
Sitten saunaan ja tutimaan.
Että jaksaa taas huomenna lähteä töihin. Joista pitää olla ja on kiitollinen, vaikka johonkin kadonneesta verokortista johtuen, ei se edellisen tilin osalta juuri leivällä lyönyt, karhun ahmaistua osansa.
Onneksi saan siis mennä oitis takaisin kakkujen ääreen!

Vaan nauttikaahan kesästä yksi ja jokainen omalla tavallanne ja vaikka aivan tavoittakin silloin tällöin.

Jotta voisit paremmin ota kaikki irti siitäkin vähästä, mitä kulloinkin tarjolla on!

Klisee sananparsi sanoo, että silloin on taottava, kun rauta on kuuma, ja Sunday sanoo, että silloin on seilattava, kun meri on tyyni!

Pin it up on your map


“She generally gave herself very good advice, (though she very seldom followed it).” 
― Lewis CarrollAlice's Adventures in Wonderland & Through the Looking-Glass
Baltic Sea



Matkakuvat Sunday, muut Laura Lyytikäinen