Puppe forever- Sunday ja kissat toivottavat hyvää matkaa koira- ystävälle.

Sunday ja Puppe miekkarilla

Puppe ja mä festareilla

   Sundaylla on ollut vähän " valkoisen paperin kauhua ", joka on kyllä ovelasti naamioitunut milloin väsymyksen, milloin kiireen taa.
   Välillä on on tuntunut, että sanottavaa on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisi, välillä, ettei mitään uutta sanottavaa voisi kai mitenkään enää kellään koskaan enää ollakaan. Toisinaan on tuntunut, ettei ketään voisi kuitenkaan kiinnostaa; hetkittäin ettei kukaan voisi mitään ymmärtääkään kuitenkaan... Tuttua huttua kaikille, jotka joskus pyrkivät jotain luomaan. ;)Kaikille siis!
   Jotain, vähän erilaistakin, sanottavaa kai kuitenkin voi aina olla. Ainakin vähän erilainen tapa sanoa se.
Jotakuta jaksaa, aina, pikkaisen kiinnostaakin.
Ja Sunday, älä myy itseäsi halvalla, äläkä aliarvioi lajitovereitasi: minkä yksi osaa sanoa, sen voi joku jossain ymmärtää, joskus ihan tuntea sielussaan suorastaan!

   Niin Sunday pyöritteli sanoja, siivosi kellaria, poti lievää syysmasennusta, ja mietti kirjoittaisiko siitä, miten perseestä kaikki on, vai siitä miten hyvin.
Kunnes ei tarvinnut miettiä. Tuli aika heittää hyvästit rakkaan ystävän koiralle, rakkaalle koiraystävälleni Puppelle, Eikä sanoilla ole edes niin väliä. Tärkeintä on muistella, tehdä surutyö.

Mikki

Briciola on italiaa ja tarkoittaa murua

   Olen aina ollut hyvin eläinrakas. Olen nähnyt elikot yksilöinä, siinä missä ihmisetkin, omine luonteenpiirteineen ja erilaisine käsityskykyineen.
   Lapsuuteni sankareita olivat mummon sekkarotuinen Peppi- koira -pahantapainen jääräpää-  sekä oma Mikki- kissani - villikko ja älypää, joka pelkäsi marsuja kuollakseen.

   Aikuisiällä minua kannattelivat läpi monien pyörteiden kauniit kissani Otto ja Briciola. Varsinkin Briciolaan, voimakkaaseen ja pelottomaan naaraskissaan, koin niin pyörryttävää yhteenkuuluvuutta, ettäystävyytemme muutti ajatteluani, minua.        Nyt kun Briciola ja Otto ovat ulottumattomissani, joskin luonani, on mulla ilo lainata aina välillä Alma- kissaa, jonka rennon väliinpitämätön asenne ympäröivään, tekee ehdottomasti hyvää minulle.
Ihminen ei rentoudu toisen ihmisen seurassa yhtä täysin, kuin rakkaan eläimen.
Ja se nyt vaan on ihan tieteellisesti tositettu fakta, epäilijät hei!

Otto

Alma

  Rakkaan ystäväni Puppe- koira, on ollut paras koirakaverini vuosiin.
Puppen kanssa käytiin marssilla eläintenoikeuksien puolesta, ja istuttiin nurtsilla puhumassa paskaa.
Omanarvontuntoinen ja lempeä madame Puppe. Se on taatusti ollut emännälleen yhtä suuri lohtu, tuki ja ilojen jakaja, kuin minun kissani ovat olleet minulle. Paras ystävä. Läheisin luotettu. Kaivattu lämpö. - Sinua tullaan kaipaamaan kovasti, pikkuinen, mutta ilo siitä, että olet kivun ja kärsimyksen ulottumattomissa, on huojentava.

Alma, sieluseni, ei poistu viereltäni tänään. Ne oppivat tunnistamaan ihmiseen suru, lemmikkieläimet.
Kyyneleet, ja menetyksen kivun tunnistavat, sillä ne kokevat sen myös, vaikka toisin ehkä kuin me.
Eläimet, nisäkkäät. Meitä erottaa toisistamme vain käytetty kieli, ilmaisu.

Senegal

   Sunday on     " universumi uskovainen ".      Energia ei katoa, se vain muuttaa muotoaan.

 
Kaikki elollinen on aikansa maanpäällä, kuolee. Mutta se mikä lakkaa olemasta maailmassa, ei lakkaa olemasta universumissa. Se että emme voi enää nähdä, kuulla, koskettaa, haistaa jotain, ei tarkoita, etteikö sitä olisi. Poissa kättemme ulottuvilta, syvällä ajatuksissamme. Muistoissamme yhtä selvänä tunteena kuin silloin; auringon kuumentama musta turkki käden alla.
- Hei hei Puppe, hyvää alkanutta, matkaa ystävä! Tykkään susta kovasti!

Puppe ja sen mami

Jordania

Ei mikään voi kuolla, 
ei kukat, ei tuuli, 
ei rakkaus kuolla voi. 
Ohi polku vain kulkee 
ja kukat jää taakse 
ja muualla tuuli soi

- Aila Meriluoto-

Kroatia

Kos

Egypti