Sunday käy piknikillä ja puhuu vakavasti

   Voi elämän autuutta, kun on kesä, sää lämmintä ja lomaa! On ihanaa heittäytyä hitaan, haaveilevan tekemisen pariin. Unohtaa kellon olemassaolo, unohtaa koko ajan käsite, sillä onko tunnilla, tai edes päivällä niin merkitystä avaruuden ajattomassa virrassa?
Kuunnella, kuinka tuuli vavisuttaa lehtiä pihan puissa, katsella kukkien kirkkaita värejä, tuntea maa paljaiden jalkojensa alla, maistaa kahvi unisella kielellä...
Ei tarvitse ajatella ollakseen. Oleminen on olemisen vankin toiste.

  Kaiken edellä mainitun voi tehdä myös piknikillä.
Sundayn elämässä ovat piknikit ja eväsretket aina olleet kesän parhaita hetkiä. Kiireettömyys, rento yhdessäolo, aurinko ja uiminen liittyvät usein noihin muistoihin.
Lapsuuden kesinä pitkiä päiviä, kun aurinko helotti kuumana jo aamun taivaalta ja hiekkatien pinta pöllysi. Orjanruusut tuoksuivat huumaavina dyyneillä, joiden takana avautui väreilevä meri. Suurten, mehukkaiden persikoiden mehu sai valua, ei tarvinnut varoa vaatteiden sotkeutummista, uimapukusillaa.
Kalliorannan piknikit, joilla mennen tullen pysähdyttiin syöttämään pulleita, kuumuudesta puiden oksilla valuvia oravia. Neulaset kipristelivät paljasvarpaita polulla, jonka yli kiireiset muurahaiset kipittivät loputtomana nauhana.
Päiviä mustikkametsässä, mättäällä istuen ja liimaillen marjoja varvuista voideltuun ranskanleipään. Odottaen, että saisivat ämpärinsä täyteen, ja mentäisiin uimaan.
Simpukoita kirkkaan lammen matalassa rantavedessä " anna niiden olla, ne ovat eläviä, vaikka eivät näytäkään siltä ". Edes tietämättömyyttään tai typeryyttään ei saa tappaa.
Ja monta muuta hetkeä, läksyä, tärkeää tietoa sydämeeni sulatettuina kaukaa lapsuuden kesistä. Nuoruuden pussikalja hetket kallioilla, ruohikoilla, rannoilla. Donitsit ja hiljaa soiva radio. Suudelmat ja nukahtaminen.
Yksinäiset pyöräretket kirjan ja termarin kanssa uimapaikalle. Mikä syvä rauha ja hyvänolon tunne! Ja nyt, nämä piknikit, kun ostetaan kioskilta munkit, tai poimitaan metsästä marjat ja leivotaan piiras, ollaan yhdessä ja nauretaan, nauretaan, nauretaan.
Niin se vain on, että ystävät, herkuttelu ja luonto saavat ihmeitä aikaan rasittuneessa mielessä. Maditatiivinen marjojen noukkiminen, pyöräily ja uiminen auttavat osaltaan rentouttamaan rasittunutta kehoa, tarpeellisten vastaliikkeiden muodossa.

Jos se jollekulle epäselvää lienee, niin minulla on motiivini tämän blogin kirjoittamiseen, näihin kuviin, joita tässä julkaisen. 
Tässä tulee selkokielelle käännettynä yksi viesteistäni: älä ajattele, että et voi koska olet jo tietyn ikäinen tai tietyn kokoinen. Voit ja saat, sinulla on oikeus, jossain määrin jopa velvollisuus, olla omaitsesi. 
Bikineissä selluliitteinesi, silmätikkuna harmaassa massassa. 
Saattaa olla, että tämän elämän ainoa tarkoitus on olla onnellinen ja elää jättäen niin positiivinen jälki kuin taitaa. Anna siis itsellesi lupa leikkiä ja nauraa läpi elämäsi. Ajatella hyviä asioita ja hyväksyä itsesi. Ja päivä päivältä, askel askeleelta taakkasi kevenevät, olet vapaa ja itse elämä pitää sinusta huolen. Antaudu sille. 
Älä kuuntele muita liikaa. Kuuntele itseäsi tarpeeksi.

Kuva Laura Lyytikäinen