Sunday au naturel

Nonni, nyt te tietysti luulette, että Sunday on ollut hirveän laiska, koska hänestä ei ole vähään aikaan kuulunut. Asia on kuitenkin aivan päin vastoin! Sundayn päivät ovat kuluneet niin tiukasti työntouhussa, ettei ole auennut telkkari eikä tietokone pariin viikkoon! Mutta nyt ovat auki molemmat, sillä seilori on tullut kotisatamaan!
   Siinä on muuten sellainen onnentunne, jonka voivat ymmärtää vain ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa, työn vuoksi, poissa omasta pesästään.
Kotiin paluu on sellaista juhlaa, ja silkkaa riemua siitä, että mä olen juuri mä ja saan vihdoin tulla kotiin, että pelkästään sen vuoksi niitä reissuhommia jaksaa jatkaa!

   On ihana laittaa ruokaa pitkästä aikaa ( ja vahingossa muuten teinkin aivan älyttömän hyvää pastaa! ) ja juoda jo lounasaikaan lasillinen viiniä, koska ei ole pakko tehdä loppu päivänä mitään järkevää.
Ja toisaalta taas ne kaikki kodin askareet, imurointi ja pyykin pesukin, tuntuvat suorastaan etuoikeudelta kaiken sen poissa vietetyn ajan jälkeen.
Kaikella on puolensa, niin arjella kuin juhlallakin, lähtemisellä ja paluulla; matkatyöläiselle ne muiden puuduttavat perusarkipuuhat ovat monesti mieluisaa vaihtelua.


   Parasta tietysti on katsoa ja koskettaa niitä itselleen kaikkein rakkaimpia ihmisiä ja eläimiä, puhua mitä höpöä ikinä haluaakin. Olla au naturel ihan viimeisen päälle.
- Sillä niin avoimia, rehellisiä ja luontevan luonnollisia kuin ikänä olemmekin, kuuluu ihmisluontoon roolien otto. Kuin huomaamattamme alamme puhua, elehtiä, ja muutenkin käyttäytyä hieman eri tavoin eri tilanteissa ja yhteyksissä, eri ihmisten seurassa.
 Niin kuuluukin olla. Se on jossain määrin kaikkien etu. Ongelmiin joudutaan vasta, kun roolit jäävät päälle, emmekä enää itse muista minkä varjon takana se kaikkein aidoin minämme lymyääkään. Eksymme ydinminästämme.

   Minä esimerkiksi olen niin sanotusti perusonnellinen ihminen.
Niin kauan kuin muistan, olen ollut huvittava ja helposti huvittuva, kiitollinen ja tietoinen kaikesta hyvästä elämässäni, vaikkakikn myös syntyjä syviä pohtiva, oikeudenmukaisuutta etsivä, lapsi, nuori ja nainen.
Sen tyytyväisen ja onnellisen, omiin kykyihinsä luottavan ihmisen minä melkein kadotin.
En saanut sitä takaisin, ennen kuin luovuin muutamista rooleista, joita olin kantaakseni ottanut. Se tarkoitti myös luopumista muutamista ihmissuhteista.
Prosessi oli pitkä, ja kivunloinenkin, mutta nyt olen tässä. Sunday au naturel!
Ja hei, hahhaaa, NIIN VAPAALLA! <3
“Well, now that we have seen each other," said the unicorn, "if you'll believe in me, I'll believe in you.” 
― Lewis Carroll, Through the Looking-Glass, and What Alice Found There

Värikuvat Laura Lyytikäinen