Sunday tarjoaa lohturuokaa

   Sunday ei ole pyöreä, pullukka, kurvikas, rehevä tai muuta kiertelevää ja kaartelevaa.
Sunday ei myöskään tykkää olla ylipainoinen ( koska se edellyttää jotain, mikä on normaalipaino, eivätkä normaaliuden määritelmät oikeastaan ole Sundayn heiniä ollenkaan ), eikä läski, koska se on jotain mitä syödään tai sitten ei, mutta joskus sitä kuitenkin on lautasella.
Sunday on lihava, ja lihava on ihan hyvä sana samallalailla kuin laihakin. Tai pitkä tai lyhyt. Ne ovat kaikki ihan tavallisia adjektiiveja ilman sen suurempia arvotuksia. Oikeastaanhan kaikki sanat ovat ihan hyviä, kivoja ja kilttejä alunperin: me vain lataamme niihin sävyjä ja merkityksiä, jotka saattavat joskun hämärtää niiden totuuden aivan kokonaa.
   Sundaysta on tullut lihava syömällä paljon. Niinhän se menee. Syitä siihen, miksi joku syö ihan hirveän paljon, ja valtavasti enemmän, kuin pitäisi, on aika paljon tutkittu. Sellaisia syitä vaikuttaisi olevan sekä fysiologisia, geneettisiä että psyykkisiä.
Sunday on ollut ihan pienestä asti sellainen, joka syö vaientaakseen negatiiviset tunteensa. Sellaisesta on hirveän vaikea oppia pois.
Nuorena aikuisena kärsin myös melko pahasta ahmimishäiriöstä. Se oli kamalaa. Anoreksiasta ja bulimiasta silloin toki jo puhuttiin, ja oli herätty näiden  vakavien sairauksien hälyyttävälle yleisyydelle, mutta ahmimista ilman oksentelua, ei vielä oltu tunnistettu.
Itse sen kyllä tajusi, ettei sellainen ole normaalia. Kohtaukset liittyivät aina voimakkaaseen ahdistukseen, ja tullessaan ne ottivat valtaansa täysin.
Kyse on eräänlaisesta itsensä viiltelystä, sillä fyysisen kivun on kai tarkoitus sumentaa angstiset ajatukset. Se nimittäin sattuu. Tuntuu todella pahalta, kun on syönyt vuorotellen suolaista ja makeaa ja vatsalaukku on kiristynyt äärimmilleen, etkä voi oikein edes liikkua, mutta syöt silti vielä vähän. Et todellakaan siksi, että nauttisit siitä mitenkään, vaan koska sinun on pakko.
No, vuosien saatossa ahdistus väheni, ja niin myös itsensä kiduttaminen syömmällä. Kyllä sitä silti vieläkin tapahtuu, ja kun niin tapahtuu, hyväksyn nykyään pakkomielteisen syömiskohtauksen mieleni keinona pysyä kasassa. Pystyn ajattelemaan niin ilman itseinhoa tai vastaavaa, sillä en inhoa itseäni enää. Olen lihava, mutta sellaista sattuu! Ja paljon pahempaakin! :) Jokaisella on taakkansa kannettavanaan ;)
Kun puhutaan lohtusyömisestä, puhutaan kuitenkin jostain mikä on paljon yleisempää ja harmittomampaa, kuin syömishäiriöt. Lohturuoka tuoksuu kodille ja lämmölle, maistuu muistoille ja rakkaille ihmisille. Se voi olla melkein mitä vain, syöjästä riippuen. Jäätelöä, suklaata, lihapullia, kanapataa, omenapiirakkaa, vispipuuroa ja makaroonilaatikkoa. - Makaroonilaatikko tai jenkkiläissittäin mac ´n cheese on varmaan yksi suosituimmista lohturuuista. Ja siksi siitä kai onkin tolkuton määrä variaatioita. Makaroonilaatikko on Sundaynkin suuri suosikki, kun on harmaata ja ketutta. Teen siitä lukuisia variaatioita, ja jo sen miettiminen, että minkälaista makaroonilaatikkoa tänään paistaisi, saa pienemmät murheet haihtumaan!
Opetelkaa itsenne, että tietäsitte mitä tehdä, kun ei millään melkein jaksa kestää ja ottaa aivoon tai itkettää. Tunnistakaa myrkkynne, niinku oon ennenkin sanonut ;) Minä lähden pikku reissuun. Siitä sitten ens kerralla lisää!



Pin it up on your map

Värit ovat sielun lohturuokaa

Curacao

Älä tee toiselle, mitä et halua toisen tekevän sinulle.

Mad Hatter: “Have I gone mad?”
Alice Kingsley: “I’m afraid so. You’re entirely bonkers. But I’ll tell you a secret. All the best people are.”
(from Tim Burton’s 2010 ‘Alice in Wonderland’ movie.)

Matka- ja ruokakuvat Sunday, kuvat Sundaysta Laura Lyytikäinen

Ja muuten mä oon nyt tuol lärvilibretos eli naamakirjas eli fb.s myös! Tykätkää Sundaysta, kun se on ihan tykkäämistä varten olemassa. Ja niinhän me kaikki. Vaik välillä sitä ei meinaa huomata ;)