Sundayn sadepäivän blues

Kun sateisena sunnuntaiaamuna on herännyt ennen neljää, ja ensimmäiseksi joutuu keskusteluun, jota ei missään tapauksessa tahtoisi käydä, niin aika työläältä tuntuu kaivaa sitä auringonpaistetta sisältään.
Vaikka päiväni onkin sittemmin parantunut, ja taivaan aurinkokin jo näyttäytyy, jonkinlainen blues jäi väreilemään mun henkilökohtaiseen ilmaani. Hymyileminen ei ole aina yhtä helppoa, mutta onneksi ei sen tarvitsekaan!
Onneksi meidän ei tarvitse olla täydellisiä, emmehän siihen pystyisikään!
Onneksi meidän ei tarvitse olla kiinnostuneita kaikesta, eiväthän pää parkamme siihen kykenisikään!
Onneksi joskus saa tuijottaa sadepisaroiden valumista ikkunaa pitkin, ja jäädä kuuntelemaan melankoliaa, joka välillä viilentää kuumenneet huoneet!
Onneksi olemme vain ihmisiä!
Onneksi olemme tuntevia, ymmärtäviä, oppivia - ihmisiä!
Onneksi meillä on kyky tunnistaa vaarat, sekä kyky haistattaa varoituksille pitkät, silloin kun tilanne vaatii toimintaa!
Onneksi olemme me, enkä minä yksin, etkä sinä yksin!

Miten hirveää olisikaan olla maailmassa yksin, kuin sukupuuttoon kuolevan lajin viimeinen edustaja.
Miten pieniltä kaikki, aiemmin niin suuret, ongelmat ja erimielisyydet tuntuisivatkaan. Ja miten kiroaisikaan lajinsa viimeinen, jokaista tilaisuutta, jonka menetti hölmöyttään tai pikkumaisuuttaan, olla aidossa yhteydessä lajikumppaniin....  Miten mustavalkoinen maailmankuvamme olisikaan, jollemme toisinaan voisi antaa periksi, myöntää olleemme väärässä ja erehtyneemme. Miten usein joutuisimmekaan juomaan omien kyyneltemme kitkerää viiniä, jos ottaisimme itsemme liian vakavasti.

Onneksi emme ole sellaisia ;) Vaan annemme aina vielä yhden tilaisuuden. Kuuntelemme kärsivällisesti mielipiteitä, jotka poikkeavat tyystin omistamme. Muistamme, että jokaista näkemystä ja katsantokantaa on lupa puolustaa, vaikka se meistä tuntuisi kuinka typerältä ja harhaanjohdetulta puheelta tahansa. Ja hymyilemme lempeästi, emme ivallisesti. Tahdomme opettaa ja auttaa, emme saada muita
ajattelemaa samoin kuin me itse. Sillä onneksi emme ole aina oikeassa! En edes minä- ja vielä vähemmän sinä ;) :D

Onneksi euroviisut ovat vain kerran vuodessa. Onneksi minun ei ole pakko olla niistä tippaakaan kiinnostunut ennen, jälkeen, eikä aikana. Ei edes poliittisena foorumina.
Onneksi voin avata verhot, todeta, että kevät on entistäkin vihreämpi, juuri tänään.
Onneksi voin laittaa soimaan muutakin kuin bluesia, ja muistella lämmöllä, millaista oli olla 20v. ja hirveän ehdoton.
Onneksi voin heittäytyä tyhmäksi, ja antaa virnistykseni leijua yksinänsä ilmassa...

“The Mad Hatter: "Would you like some wine?"
Alice: "Yes..."
The Mad Hatter: "We haven't any and you're too young.” 
― Lewis Carroll, Alice in Wonderland


Pin it up on your map

Jalta

Muut kuvat Laura Lyytikäinen, matkakuvat Sunday.