Terveisiä Kotkasta!

      Ihan näin hitaasti ei ole vuoteni lähtenyt liikkeelle, siis tarkoitan, että olen vähän Kotkaakin kauempana päässyt jo käymään, mutta lähdetään nyt tästä kotimaan yöpymisestä liikkeelle.

Kotkasta löytyy vieä vanhoja puutaloja

   Vanhaan merenkulkukaupunkiin lähdin lauantaina, aika kamalassa säässä tsöraamaan, sukujuhlien vetämänä.
Koska en halunnut vaivata ketään sukulaista, ystävää, enkä kylänmiestä yöpymiselläni, ja koska olin aikeissa ottaa hiukan turstinäkökulmaa kohtalaisen hyvin tuntemaani kaupunkiin, varasin huoneen hotellista.
Siitä toisesta Kotkan saarella... Merikotkasta, sillä suosin yleensä mielummin yksityistä, kuin suuria ketjuja.

Hotell Merikotka

   Hotelli sijaitsee Satamakadulla, Tukkukaupan talossa, jossa ammoisina aikoina on ollut vetovoimainen disko Palski         ( nimi viereiseltä Palotornin mäeltä saatu. Torni paloi ennen vuotta 1930, mutta nimi pitää pintansa ) melkein vastapäätä Merikeskus Vellamoa, jossa oli aikomukseni piipahtaa. Vain korttelin pääsä sijaitsee myös entinen merimieskapakka Kairo; melkein vanhassa satamassahan siinä ollaan.
   Ei se nyt mikään aivan hirveä mörskä ollut, mutta kyllä sisään kirjautuminen rajussa karvahattukuppilassa, vähän pisti miettimään. Ja se, että kuppilan asiakkaat röökasivat hotellin sisäänkäynnin suojassa ( ilman karvahattuja tosin). Yksi kyllä avasi mulle kohteliaana miehenä oven, mutta silti, hei! Eikä omaa parkkipaikkaakaan ollut.
Siedettävän siistiä majapaikassa oli, ja seuraavana aamuna totesin aamiasen riittävän kattavaksi. Vanhassa rakennuksessa viehättävänä elementtinä toimivat erkkerit, jotka antoivat huoneellekin hiukan luonnetta.

   Bileet pidettiin Laulumiesten talolla, lyhyen kävelymatkan päässä kortteeristani ( kaikki on kohtalaisen kävelymatkan päässä, jos saarella pysytään. Yksi parhaista puolista kauniiden puistojen ja meren kesäkaupungissa). Paikkakuntalaisille voin mainostaa juhlatilaa kohtuuhintaisena ja hyvin toimivana vähän isommallekin porukalle.
   Juhlissa syötiin, ja juotiin, muttei lyöty. Ja tilaa oli jopa halukkaiden tanssiakin, elävänmusiikin tahdissa vallan. Eli onnistuneet kuuskybäset oli eno järjestänyt.

Arabian kissa- kannuja Vellamosa

   Mitä jatkoihin tulee, ei kaupunki esitellyt kauneimpia kasvojaan. Keli oli  kauhea ( polveen asti vettä kaduilla ) ja meno linja-autoaseman läheisessä karaokekuppilassa oli vähän liian hurjaa jopa itä- vantaalaiselle ja edellä mainitun berliinistinyneille sukulaisillekin. Äkkiä ulos, oli päälimmäinen ajatus, ennen kuin alkaa tosissaan vanha merimieskulttuuri herätä henkiin... Siinä toisessa kuppilassa oli puolestaan täysin kuollutta, ja kiinnikin se sitten meni. Kolmatta ei ollut tyrkyssä, kuin Sokos Hotellin saluuna, ja koska sinne ei mieli halajannut, pääsin luistamaan maksamatta kierrostani ;)

 
 Seuraavana päivänä suuntasin sitten aikomusteni mukaisesti, Merikeskus Vellamoon, jolle annan erittäin vankan suosituksen!
Oli oikeastaan hyvä, että nähtävänä olivat vain perusnäyttelyt, siillä niissäkin sai kyllä aikaa kulumaan. Suomen merimuseon lisäksi Vellamossa voi tutustua Kymenlaakson historiaan, sekä Karhulan lasin tuotantoon, sekä lasiesineisiin laajemminkin. Paikka vaikutti siltä, että skiditkin oli aika hyvin huomioitu, eli lapsetkin museoissa viihtynevät.          Bonuksena Vellamossa oli vielä saatavana erittäin maittava brussi, blineineen päivineen                      ( viikonloppuisin, 19€/ lapset 8€ ). Tykkäsin kovasti kokonaisuudesta. Sisään pääsi museokortilla.

   Sää ei kutsunut ulkoilemaan edes sen vertaa, että olisin käynyt katsomassa onko possoja                  ( kotkalainen possu- munkki, paras possu- munkki, jonka tiedän ) torin laidalla saatavissa. Mutta kuten sanottu, kesällä kaupungin puistot ovat ihania paikkoja ajan viettoon. Silloin kannattaa myös poiketa Strömforsin ruukissa, joko menen tahi tullen. Nyt piti vain ajaa posottaa kaatosateessa motaria, jolla varoiteltiivesiliirrosta....

   Mutta kupletin juoni siis? No tervemenoa Kotkaan, suomalaisen merimieskulttuurin ennen niin kansaiväliseen kehtoon!

• "Päivät vyöryvät kuin vesi joessa, ne tulevat ja katoavat ilman alkua ja loppua." kotkalainen kirjailija, Toivo pekkanen