Uuden vuoden lupaukseni: en lupaa yhtään mitään, mutta teen sitäkin enemmän

Hinaaja Apollon avustaa Silja Serenadea Helsingissä

   En aikonut tätä uuden vuoden päivitystäni aloittaa vaivojani valittamalla, mutta niin nyt kuitenkin teen, sillä olen huonosta nukkumisesta johtuen varsin väsynyt, eikä nettiyhteys oikein ota toimiakseen ( kumpikaan, lisättäköön, sillä niin palavasti haluan saada tämän päivityksen nyt maailmalle, että käytän sekä puhelinta, että läppäriä, ja niissä eri yhteyksiä).
Itserakasta? Ajatella, että on jotain niin tärkeää sanottavaa, että se on saatava ilmoille nopeasti ja mahdollisimman kovaa?
En tunnusta.
Ennemminkin kyse taitaa olla siitä, lupaamattomuudesta.
Minkä koen tärkeäksi, sen teen. Nyt. Minne koen välttämättömäksi mennä, sinne menen. Nyt. Tai ainakin mahdollisimman pikaisesti. Välillä on myrskyä, ja pieniä apuja tarvitaan perille pääsyn takaamiseksi. Isot ja vahvatkin tarvitsevat joskus apua, niin se vain on.
  Erään työkaverini sanoin
"Ehkä juuri tässä iässä pitää jo uskaltaa tehdä asioita, jotka pelottavat. Enää kun ei ole loputtomasti aikaa himmata eikä jemmata asioita ja odottaa seuraavaa kertaa. Jos niin tekee, voi jäädä elämän noutopöydästä pelkät cocktailtikut käteen. Vuonna 2019 menen, uskallan ja rohkenen! " Ehkä pitää, meidän jokaisen, jokaisessa iässä. 
Joten minä istun tässä, tekemässä mitä haluan, vaikka se on vähän hankalaa juuri nyt. Menemässä eteen päin omalla tielläni.

 Jokainen meistä, kaikkialla, on jatkuvalla matkalla itseensä,ja ihmisen mieleen laajemmassakin merkityksessä. Matkamme pääteasema ei ole Brooklyn ( vaikka Selbyn raadollista teosta voimakkaasti suosittelenkin ),  vaan ymmärrys ja/ tai vain väistämätön, eli  edesmeno.

   Taide ja kulttuuri kuljettavat meitä matkallamme, jos vain suomme niiden. - Siksipä ehdotan, että riennät nyt kipin kapin Amos Rexiin, teamLabin näyttelyyn on nimittäin aikaa tuttustua enää parin päivän verran. Liika hehkuttaminen on usein omiaan viemään teokselta kuin teokselta terän, mutta tämä ylistetty ja rakastettu, loputtomiin jonotettu näyttely on kyllä kerrassaan tajunnan räjäyttävä.
Älä missaa, vaikka kiire tuleekin!!

Stortorget 2

   Toinen museo, ja näyttely, jota voin suositella lämpimästi, on Tukholmassa. Museo on Nobel ja pysyvän näyttelyn ohella esiin on nyt nostettu Martin Luther King ja hänen elämäntyönsä. joka on kiistatta merkittävä. Epäoikeudenmukaisuus luo epäoikeudenmukaisuutta ja etäännyttää meitä toisistamme. Pahimmassa tapauksessa unohdamme, että on yhtä helppoa olla ystävällinen ja kiltti toiselle, kuin täysi kusipää. Siinä sitten unohtuu sekin tosi asia, että kyllä ystävällisyys ja ymmärtäväisyys on palkitsevampaa, kuin ilkeys. - Minä en ole mikään itse hyvyys; jotkut tuntevat alter egoni Suttiksen, joka on  se lasten lorun tyttö, josta sanotaan " mutta kun hän oli paha, hän oli aivan kamala ".  Mikään tilanne ei kuitenkaan "nyt vain ole niin", kuten rakastamme kaikesta sanoa. Me luomme sen, me olemme osa sitä. Hiljainen hyväksyntä vääryyttä kohdatessa, ei tee kenestäkään viatonta. Usein ilmapiirin voi myrkyttää yksi henkilö, mutta vaaditaan koko yhteisön panosta sen korjaamiseen.

Sergels torg

Kingin ajatuksiaherättävää elämäntyötä oli siis varsin kiinnostavalla tavalla esitetty, mutta museo oli kiinnostava muutenkin. Varsinkin itse Nobel heräsi ainakin minulle eloon aivan uudella tavalla.

Taisinkin saada jo sanottavani sanottua. Vakavasti otettavaksi tarkoitetun sisällön vuoksi laitan tähän vielä yhden kuvan, jossa paistaa aurinko, ja toisen, jossa tonttuilen työmaallani. Sillä iloa ja leikkisyyttä ei kannata unohtaa, eikä sitä, että valoa ja kauneutta on. Kaikkialla.

Hyvää uutta vuotta 2019, rakkaat ihmiset. Älkää odottako huomista luu kourassa, ja myrkkyä mielessä!

Nobel museon mielenkiintoinen unelmakone