Kevät, miten uusi ja ihmeellinen se vuodesta toiseen onkaan! Yhtäaikaa niin kaivattu ja odotettu, kuinyllättäväkin.
Aika kasvaa, aika kukkia, laulaa ja uudistua. Aika herätä ja säteillä!
|
Käyty on jo kahdessa must see kohteessa, New York ja Auschwitz, joissa en enne ollut vieraillut.
Kaikkein suurin matka, omaan itseeni, ja luultavasti kohti parasta elämääni alkoi " virallisesti" päivä sen jälkeen, kun täytin 51. Sanon virallisesti, sillä pitkä piuhaisena ihmisenä, harkinta, pohdinta, ounastelu ja suunnittelu tällekin matkalle lähtöä koskien oli ollut käynnissä jo pitkään.
Olen aikoja. Mutta siinä mielessä toisenlainen kuin jotkut aikojien- heimoon kuuluvat, että lopulta aina toteutan aikeeni. Polkuni vain ovat polveilevat, ja johdonmukainen päämäärätietoisuus joutuu usein antamaan tilaa impulsiivisuudelle ja luovuudelle. Perille olen kuitenkin päässyt aina. Toisinaan melkein huomaamattani ;).
Makalle omaan itseeni en lähtenyt ilman opasta. Lähdin Valmentamon, noin vuoden kestävälle, Life Coach kurssille.
Parin viikon takaiset kolme ensimmäistä lähiopetuspäivää, valoivat uskoa siihen, että matkasta on tulossa suurempi, kuin mitä ehkä osasin odottaakaan. Sekä kurssin osallistujat, että kouluttajat vaikuttivat heti tutuilta ja turvallisilta.
" travel is fatal to prejudice bigotry and narrow-mindedness" |
Unelmoimalla, kuvittelemalla, oikeita kysymyksiä kysymällä ja antautumalla, jokainen voi alkaa elämään elämää, jossa aidosti tuntee olevansa kotonaan.
Neljäs suuri matkani alkaa huomenna.
Moskovaankin olen mielikuva- matkaa tehnyt jo usein. Huomenna lähden sinne ensimmäistä kertaa, ja arvelen jo nyt, etten viimeistä. Tarkoitukseni on saada jonkin sortin puhevalmius venäjän kielellä, mutta kulttuurista aion ottaa kaiken irti muutoinkin; tänään pakkasin laukkuuni mekkoja ja kaikkea muuta naisellista :D.
“If you are always trying to be normal, you will never know how amazing you can be.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti