Kielikurssilla Moskovassa; milloin on oikea aika tehdä juuri sitä mitä todella haluaa?

Plochad Revolyutsin aseman onneatuottava koirankuono

   Tiedättekö tunteen, kun olette uudessa kaupungissa, jossa asukkaita on reippaasti yli 13 miljoonaa, ja olette aikeissa sekä nähdä mahdollisimman paljon, että käyttää kaksi viikkoanne intensiiviseen  kielenopiskeluun? Mä tiedän!
Tunne oli valtavan innostunut ja äärimmäisen avoin.
Ja sinä se koko kauniin ja kukkivan toukokuun alkupuoliskon pysyikin, vaikka hetkittäinen fyysinen väsymys iskikin.
Kotiin lähtöä edeltävänä iltana mieli oli haikea ja pää tuulettunut. Olisin mielelläni jäänyt ihanaan suurkaupunkiin vielä - jos vain olisin saanut sinne teleportattua oman asuntoni. Askeettiseen perhemajoitukseen, ja boheemiin perheeseen olin jo ehtinyt parissa viikossa hiukan rasittua.
   Se täytyy kyllä sanoa, että teki erittäin hyvää olla kaksi viikkoa ilman töllöä, ja vähäisellä ( puhelimella tapahtuneella ) netin käytöllä. Tavoistani täysin poiketen, olin lähtenyt reissuun myös ilman yhtäkään romaania. Jalon ylevä aikeeni oli nimittäin rajoittaa lukeminen kolmeen venäjän oppikirjaani, sekä sanakirjan selailuun. Se aie piti 10 päivää.... Sitten osuin sisään kirjakauppaan, jossa oli laaja valikoima engalnninkielistä kaunokirjallisuutta.

Troika- matkakortilla pitkät välimatkat taittuvat edullisesti.

Oli täysin mahdotonta lähteä sieltä ilman paperikantista seuralaista. Sen jännärin ahmaisin miltei yhdeltäistumalta. Olkoon tuo vakuudeksi sille, että ei ihminen elä pelkästä leivästä, ei vaikka lisänä olisi kulttuuria ja opiskelua; viihdettä tarvitaan toisinaan myös!

   Varsinaisena kimmokkeena lähteä Moskovaan, toimi mulla siis halu päästä kielestä muutamaa fraasia paremmin perille.
Linden& Denzin oivassa kielikoulussa 40 tuntia puurrettuani kieli alkoikin avautua. Pääsin siis vaiheeseen, jossa osaa jo sen verran, että tietää, ettei osaa vielä yhtään mitään :D Totta kai pyrin harjoittamaan hapuilevaa taitoani arkipäivän tilanteissa.
Ystävälliset, avuliaat, kohteliaat Moskovalaiset tekevät harjoittelun sikäli helpoksi, että heillä on aito, hyväntahtoinen halu ymmärtää. Toisaalta jouduin taas turvautumaan jopa  hapuilevaan ranskaani kynsisalongissa, kun ainoa vierasta kieltäosaava paikallinen, sattui olemaan myöskin asiakkaana oleva ranskanopettaja.
 

Moskova- joki. Taustalla kaupungin city.

Toinen syy lähteä Moskovaan, ja juuri Moskovaan, kieltä opiskelemaan, oli viehättävä salaperäisyys, joka jo kaupungin nimeen liittyy.

   Miten mahtavaa olikaan antaa itsensä etääntyä normaalista elinympäristöstä, ja imeytyä kokonaan toiseen todellisuuteen, antaa sen tulla hetkesti ihan omakseni! Ja miten ihan oli palata kotiin ja jatkaa koutsi opintoja, vaikka uudet virikkeet ja väsymys purkautuivatkin sitten päänsärkynä, joka ajoi hetken lepoon, ennen armaalle aallontielle lähtemistä.

   Nyt olen siis töissä jälleen.
Kirjoittelen päivävapaalla näitä rivejä, olen energinen ja voimaantunut.
Sillä milloin on oikea aika tehdä niitä asioita, joita rakastaa, ja joihin tahtoo arvokkaat lahjansa käyttää, jollei juuri nyt?

   Olkoon tämä nyt kuitenkin vain tällainen pikku fiilistely. Seuraavalla kerralla sitten kerron, mitä mun mielestäni Moskovassa ainakin kannattaa tehdä ja kokea, ja senkin, että mitä maksaa ( kaupunkihan on kohtalaisen tyyriissä maineessa ).

’

’Minä antaudun etiikalle, mutta en voi ymmärtää miksi on kunniakkaampaa pommittaa piiritetty kaupunki kuin murhata joku kirveellä.’’ - F. Dostojevski