Lumoava Lontoo; Sunday in Wonderland

   Minulle, kuten varmasti hyvin monelle muullekin, Lontoo on kohde johon palaan melkolailla tasaisin väliajoin.  Olen jo ainakin kaksi kertaa vuosien saatossa, tässä verkkaisen epävakaasti, kirjoittelemassani blogissakin, kaupungin pintaa raaputellut, ja nyt raaputan siis jälleen.
   Koska Lontoossa voi todellakin sanoa olevan kaikkea kaikille, syitä sinne palaamiseen on varmasti yhtä monta, kuin on palaajaakin. Minun on silkassa yksinkertaisuudessaan se, että aina jää jotain näkemättä tai kokematta. Edellisellä reissullani mieltä jäi kaihertamaan Afternoon Tea Bus Tour. Näin iloisesti koristellun veteraani dösän lipuvan arvokkaana väriläikkänä jossain Harrodsin tietämillä, ja olin kerrasta myyty. Bussiin oli päästävä! Sillä matkalla se ei onnistunut, joten tultava olisi uudelleen.

b.bakery.com, Afternoon Tea Bus Tour

   Suosittelen kello viiden teetä keinahtelevassa kaksikerroksisessa, käytännöllisesti katsoen varauksetta. Itse ainakin nautin täysin siemauksin niin tarjolla olleista herkuista, kuin kokonaiselämyksestäkin.
Kiertoajelu perinteisine teeleivonnaisineen, on kohtalaisen kallis, mutta kannattaa ehdottomasti investoida VIP- paikkoihin, eli toisen kerroksen etuikkunan ääreen.
Busseja on kolme, joista yhdessä tarjoillaan vegaanista vaihtoehtoa, ja lähtöjä useampi päivässä, mutta ajoissa kannattaa olla liikkeellä jos eturivin paikat mielii saada. Meidän reissumme toteutui elokuussa, mutta varatessani kiertoajelua toukokuussa, oli  suurin osa paikoista jo myyty.

The Thames

Kiertokyyditys kurkkuleipineen, ihanine  minileivoksineen ja muine kuningattarillekin kelpaavine ihanuuksineen, maksetaan varauksen yhteydessä. Meidän iloksemme sattui sitten niin, että joku seurua ei päässytkään hyppäämään huviajelulle, ja saimme dogibäkilliset verrattomia kakkusia ja pieniä suolaisia mukaammekin vielä. Niitä sitten nautimme Thamesin rannalla auringonlaskusta ja maisemista iloiten.

Sky Garden

   Toinen kohde, jossa en ole aiemmin käynyt peremmällä, oli tällä kertaa Towerin museo. Pompöösit aarteet ovat toki näkemisen arvoisia, joskin suuruudenhulluudessaan ja turhassa tuhlailevaisuudessaan käsittämättömiä itserakkauden ilmentymiä. Mutta moralisoimatta ja kyseenalaistamatta sen enenpää monarkiaa, lähden tässä nyt ainoastaan miettimään vaikuttavien korppien kohtaloa. 

Ei eläinaktivisteille

   Legendahan menee niin, että Towerissa on aina oltava kuusi korppia, tai muuteen Lontoo ja samalla koko kansakunta romahtaa ( vrt. Gibraltar ja apinat ). Nykyään noita Towerin viimeisiä vankeja elätetään seitsemää, ihan vain varmistellakseen.
Älykkäät linnut osaavat poseerata, ja hyvin ruokittuina ovat vaikuttavan kokoisia. Mutta, kuten jo edellä annoin ymmärtää, eivät ne siellä vapaaehtoisesti hengaile, vaan niiden siivet on typistetty. Tämä siis tiedoksi niille, joiden toimintaan eläintenoikeudet vaikuttavat.

Towerista vielä sen verran, että kaksi tuntia ei riitä koko museoalueen tutkimiseen, ottaen huomioon jonotuksiin menevän ajan.
Englantilaisia yleensä pidän melko ystäväällisinä, mutta jatkuviin turistilaumoihin leipääntyneet museonvartijat olivat todella töykeitä ja epäystävällisiä, ihan kaikille, ja täysin tasapuolisesti.

Keskinkertainen musikaali, Motown

- Sitä en sitten tiedä, että yritetäänkö kaikkia höynäyttää jo lippuluukkulla. Meitä yritettiin. Sisäänpääsymaksu on hiukan erikoisesti hinnoiteltu, sillä museolipun  lisäksi on annettava lahjoitus tämän historiallisen kohteen ylläpitoon. Lahjoitus ei siis ole vapaaehtoinen, ja lipun hinta ilmoitetaan lahjoituksen sisältävänä. Kuitenkin näppärä kassatyttö koetti maksattaa meillä lahjoituksen vielä erikseen. " Anteeksi kuinka?" minä sanoin " nyt en tainnut ihan ymmärtää mitä sanoit? ".

Harmaata harmaan kera; Sky Garden on ilmainen!

  " En yrittänyt ottaa teiltä liikaa maksua" kiirehti tyttö vastaamaan, kuten nyt yleensäkin vastataan, kun toinen ei oikein ymmärrä...
Pissityksestä puheen ollen, niin postimerkeistä meiltä yritettiin ottaa huikeaa hintaa keskustassa. " Ei voi maksaa noin paljon! Ei mitenkään " sanoin.               
" Täällä maksaa " sanoi hän ja iski silmää. Linssiin viilaaminen oli ilmeisesti pomon ohje, jota heppu noudatti laimeasti. Postarit saatiin oikeaan hintaan postista, jota tosin joutui hiukan hakemaan.
 
   Towerin läheisyydessä sijaitsee vakiokohteekseni muodostunut Sky Garden. Sää ei ole toistaiseksi vierailujani suosinut, mutta näköala on hiukan sateisellakin kelillä melkoinen, ja kohdehan on ilmainen, varaus kuitenkin välttämätön.

   Musikaalilippuja metsästäessä, osuimme täysin tietämättöminä ja vahingossa Agathan Christien muistomerkille. Pronssinen teos on seissyt paikallaan jo vuodesta 2012, mutta ihmisvilinässä sen ohi on mahdollista ajautua mitään huomaamatta. Tämä memoriaali löytyy St. Martins Crossilta, läheltä Covent Gardenia. Silmät auki niillä hoodeilla siis!

      Herkkusuiden retki kun oli, nuo muutamat elokuiset päivät, joina niin sää kuin onnikin käänteli kiihkeästi sivujaan, kaikenlaista herkkua tuli siis nautittua sen aikana.
Koska olen varsin perso makealle ihanista ihanimmat olivat kuplavohvelit Camdenissa. Tilauksesta paistettavat, valinnaisilla täytteillä saatavana olevat muhkeat herkut, jäivät kuitenkin toiseksi sille, että pääsin teehetkelle Hassun Hatuntekijän kanssa, nurkilla, joilla kokeilunhaluisempi saattaa pudota ihan sinne kaninkoloonkin, ja joutua kysymään " But who am I?" ;)

   Valoa pimeään kaikille,  eläkää kuten teidän täytyy, ja matkustakaa sinne minne mieli ohjaa.

Rakkaudella sunnuntain lapsi, Sunday <3

Ai niin, ja syökää jäätelöä sisällä lämpimässä, ja muistakaa, ettei mikään ole mahdotonta!



“The impossible could not have happened, therefore the impossible must be possible in spite of appearances.” 
― Agatha Christie, Murder on the Orient Express