Bergen? Perche no!

Why not indeed?

     Eräänä tylsänä iltana, pariltakin laivalta tutun seilauskaverin kanssa meilaillessani, sain impulssin matkustaa Bergeniin häntä treffaamaan. Seilorinnallehan se passasi, päivä sovittiin Halloweenin alle, ja minä varasin piletit siltä istumalta.  Siinä hötäkäsä kirjoitin hänelle sitten varsin summan
mutikkaisen saapumisajan.
Ja siitähän se sitten lähti, että reissu sai alkuunsa hiukan samanaisia piirteitä, kuin väsyneen mutta onnellisen matka Tallinnaan aikoinaan,
   Sattuipa nimittäin niin, että vaikka olimmekin sähköpostiyhteydessä muutamaan otteeseen, ennen sovittua reissupäivää, eipä tullut mieliimme päivittää puhelinnumeroitamme. - Tosin sitten sattui niinkin, ettei niistä numeroista olisi mitään hyötyäkään  ollut. Sellaistakin sattui, etten koskaan antanut frendilleni lentoni numeroa, tai edes tarkkaa saapumisaikaa. Näistä aineksistahan sitten pieni soppa alkoi tekytymään, kun vielä frendini unohti luurinsa kämpilleen aamuna, jona lähti minua vastaan, hyvissä ajoin, mainittakoot se vielä. Tietenkään minulla ei ollut hänen osoitettaankaan; sehän oli tarpeeton, koska hän tulisi minut kentältä hakemaan...

Näkymä Bergeniin , 400m korkealta, Fløyen- vuorelta. Raiteet vievät 302m. korkeuteen.

  Juu, eli niin minä sitten, hiilijalanjälkeäni uhmaten, matkustin synkkänä perjantai aamuna Kastruppiin, ja sieltä sitten Bergeniin.
Tanskasta lähetin kuomalleni koodia, että lento kohteeseen vaikuttaa olevan ajallaan, ja ostin, tyyriiseen, mutta onneksi EU:un kuulumattomaan Norjaan, tax free bib.n tuliaisiksi.
Hämmästelin hieman, kun ei tavallisesti varsin nopeasti vastaava ystävättäreni reagoinut meiliini.
   Fleislandin kentälle pyrähdettyäni, hämmästelin entistäkin enemmän. Kenttä on hyvin pieni, eikä siellä ollut ihmisiä nimeksikään, joten oli mahdotonta, ettemme toisiamme näkisi. 

1770- luvulla rakennettujen makasiinien jono

   Siinä minä sitten lähettelin viestejäni, ja mieleni kävi jo lievästi vainoharhaiseksi, vakaasti kun uskon siihen , että kaikki meille tulee, minkä ansaitsemme. Mietin pääni puhki, koska, missä, miten olisin voinut merimiestä niin loukata, että hän olisi nyt päättänyt jättää minut " oman onneni nojaan" uudessa kotipaikassaan... Onneni nojassa, en toki todellakaan ollut, sillä skandinaavskallani selviää kyllä norjassa, kuten savolla suomessa; ja sattui tällä kertaa olemaan oikein rahaakin mukana visakortin lisäksi ( käteistä en sivumennen sanottuna käyttänyt koko viikonloppuna, kortti kävi ihan joka paikassa, huussista herkutteluun ). Ihmetellesäni ja meilejä rustatessani, peläten tietysti myös, että ystävättärelleni oli sattunut jotain, tutkailin flygarilta poistukismahdollisuuksiani.
Totesin, että noin 20km matka Bergenin keskustaan taittuisi niin junalla, kuin bussillakin. Juna olisi ollut edullisempi, ja jälkeen päin kuulemani mukaan reittikin maisemallisempi, mutta hyppäsin kuitenkin bussiin, ja ostin menopaluun samantien, hinnasta johtuen, tietenkin.

Pari merihrviötä.

- Arvelin nimittäin, että bussilla pääsisin lähemmäs Bergenin tunnetuinta aluetta, kalatoria. Rautatieasemathan ovat usein enemmänkin kaupunkien laitamilla. Oletukseni osui oikeaan. Hyppäsin bussista ulos paikassa, jonka aiemmalta merenkulkijan uraltani tunnistin.
  Dösäsä istuessani sain postia, että enhän suinkaan ollut vielä kirjautunut mihinkään hotelliin. Kaverini oli juuri tullut kentältä kotiin, jonne oli siis puhelimensa unohtanut, odotettuaan minua jokseenkin juuri siihen asti, kun sitten saavuin.... Juu, juu, blondeja ollaan kumpainenkin...
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Istahdin lampaantaljalle viiniä nauttimaan, ja muutamaa vanhan aikaista postikorttia kirjoittelemaan siksi aikaa, minkä ystävältäni kesti kaupunkiin julkisella liikenteellä saapua.

Kaupungissa on runsaasti muraaleja.

  Sivumennen sanoen sain laajale levittäytyneen Bergenin joukkoliikenteestä todella huonosti, etten sanoisi vanhanaikaisesti ja typerästikin järjestetyn kuvan. - Hintoihin en nyt tässä puutu. Kaikki tietävät, että rikkaassa maassa on kallista, koska palkatkin ovat korkeita.
  Siinä sitten tihkusateessa lähdettiin kaupunkia katselemaan. Juustojen maailmanmestaruudestakin siellä tuolloin kisattiin. Kisojen paras anti taisivat kuitenkin olla ulkopuolelle järjestetyt maalaismarkkinat, joilla maisteltiin makkarat.
 
   Sellainenkin episodi sattui, että reppua aseman säilytyslokeroon laittaessani, työnsin lokeroon myös kuitin, jossa oli koodi oven aukaisua varten. Släm! oli dörtsi posessa, kun huomioni kiinnittyi seikkaan. Jippii. Seinällä oli ukaasi ovenavausmaksusta, joka kaltaisilleni Suttiksille lankeaisi... Ystävälline vartija kuitenkin avasi oven, veloittamatta mitään. Muutenkin ihmiset tuossa pienessä suurkaupungissa antoivat itsestään varsin leppoisan kuvan.
 

Nygårdsgaten 2A, Apollon

   Lauantain sää oli juuri sitä itseään. Satoi ja tuuli myrskyisissä lukemissa. Karanneet sateenvarjot heittäytyivät autojen alle, kykenemättöminä täyttämään tarkoitustaan. Mutta koska edelisenä päivänä oli aurinko näyttäytynyt hetkittäin, en tohtinut valittaa. Sateisuudestaanhan tuo satamakaupunki

Kissakalaa

tunnetaan.
Kaupungissa on kuitenkin monia viihtyisiä kuppiloita, joissa piipahtaa.
Yhtenä mainittakoot viinibaari Dråpen, ja sitten tietysti se varsinainen löytö: plate bar Apollon. Vinyyliä, muusikkoita, joku tanskalainen dude, ja kaupungin edullisin viini, siinä runsaan olutvalikoiman kyljessä. Oikein kotoisa, sopivasti rosoiseen tapaan.
  Syömässä käytiin kauniissa, merihenkisesti sisustetussa, perinteikkäässä krouvissa, niissä joka suuntaan kallellaan olevissa söpöissä taloissa.
Kalaa ja äyriäsiä meran rannalla maassa kuninkaan, tietysti syödään, ja syödä pitääkin, tuoreita kun ovat.
 Kalaisan kauppahallin Fish Messä mainostetaan, että kaikki äyriäiset ovat maustamattomia. Itse saa sitten lisätä, mitä tahtoo. Allekirjoittaneen tapauksessa runsaasti sitruunaa, ja hiukan majoneesia. Yummy yummy!!!

   Museoissa käynneiltä sesongin ulkopuolella Bergeniin matkaava säästyy, sillä

Fish Me

lepraparantolasta lähtien, melkeinpä kaikki ovat kiinni. Maisemien ihailukin saattaa olla vähän kiikun kaakun sään vuoksi. Mutta mikäli vain mahdollista kannattaa, Fløiebanan matkustaa, jollei patikointi maistu.

    Että sellaistakin vielä, jotta kirjoitin tämän blogin jo kertaalleen, mutta jotenkin se pyyhkiytyi  taivaan tuuliin. Ja koska rikoin kakkulani pari päivää sitten, niin huomenna on herättävä optikkovierailulle, joten tällainen virsi kaunis, keskiyön messu tällä kertaa ;)

  Eläkäähän elämäänne; juuri niin kuin teidän täytyy,
toivottaa Sunday

These boots are made for walking!

“You should never wear your best trousers when you go out to fight for freedom and truth.”
― Henrik Ibsen, An Enemy of the People

Arna