Eurolla Eestiin, eläköön Black Friday!

 
   Joulu, tai sen lähestyminen, eivät ole koskaan aiheuttaneet kovin kummoisia toimenpiteitä Sundayn elämässä. Yksi enemmän tai vähemmän joka vuotinen traditio mulla on kuitenkin ollut jo vuosia. Nimittäin pyörähtäminen Tallinan tunnelmallisilla joulumarkkinoilla. 

Ihan kelpo humppapumppu sinne lauteille sitten asteli

   Tänä vuonna sinne oli suorastaan pakko matkustaa, olihan Amerikkalainen Condé Nast Traveler Magazine listannut Tallinan joulutorin euroopan toiseksi ansioituneemmaksi.
Yhdeksi syyksi tähän julkaisussa mainitaan, että Raatihuoneen eteen on joulukuusi kohonnut jo vuodesta 1441, mikä tekisi paikasta ensimmäisen euroopassa, missä on kuusi näytille pistetty. Joka tapauksessa nykyisessä muodossaan, Raatihuoneen torin joulumarkkinat saivat alkunsa 1991. Tapahtuma on toki kehittynyt  ja laajentunut suuresti noista ajoista.
   Tänä vuonna parhaan syyn matkustaa ennen joulua Tallinnaan, tarjosi kuitenkin suomeenkin pesää tekevä Black Friday, hullunhalpoine tarjouksineen. Päiväristeilystä itsenäisyyspäivämme aattona, pulitin siis yhden euron. Reittimatkojakin olisi samaan hintaan ollut saatavana aina helmikuun puoliväliin asti, mutta en jaksanut tehdä niin kaus kantoisia suunnitelmia juuri siinä ja silloin ;)

   Esimakua ulkomaista sai jo sporassa matkalla Länsiterminaaliin. Kulkuväline oli niin täynnä, että ehkäpä eniten tuli intia mieleen, ja ankeassa aamussa jouduimme me suomalaiset puhumaan toisillemme " päästäkää se pikkupoika ulos, pliis" ja "menkää eteen päin " tyyppisin lausahduksin. Aina sama homma. Joka satamaan ja satamasta laivojen saapumis- ja lähtöaikoihin.  Vuodesta toiseen. Ei mikään kaunis esimerkki Helsingin joukkoliikenteen toimivuudesta. Kummaa pään seinään hakkaamista, ja palveluhaluttomuutta.
   
   Toisinaan, kun jonkun reissun suorastaan ilmaiseksi satun saamaan, iskee muhun mielihalu kokeilla, että kuinka halvalla oikeastaan voinkaan koko retken toteuttaa. Niin piheily, kuin pikkuluxukseen törsääminenkin, tekevät monesti piristävän vaikutuksen perusbaanailuun. 

Pizzaa, kebabia  sekä virvokkeita, klo 10-06

   Euron matkalla, olin alkajaisiksi niin törkeän pihi, että mulla oli aamiainen eväinä mukana. Tuhmaahan sellainen on, ja varsinkin seilorilta ( paatilla keikkui meidän asiakkaiden lisäksi pari menneiltä vuosilta mulle tuttua skönöäkin ), ja ravintola-alan konkarilta, mutta pokkana pakkasin siis tuorepuuron mukaani. 

   Tallinnaan tultuamme alkoi olla jo lounasaika vatsassani. 
Satoi vettä, räntää ja rakeita, aurinkokin paistoi. 
Ajattelin, että voisin syödä lounaan, jonka olen jo vuosia sitten kivulla, säryllä, ketutuksella, verellä, hiellä ja kyynelillä, moneen otteeseen maksanut, ja suuntasin muinaisten aikojen miesystäväni kebab-putiikille. 
Ikkunasta näin, että sisällä istui joku toinen, jokseenkin turkkilaisen näköinen tyyppi. " inglise biliyormusun? "  kysyin, ja osasihan se. 
Selvisi, että Hakki oli tekemässä remppaa tien vastakkaisella puolella, kivenheiton päässä, melkein Aia 7 Rimiä vastapäätä. Painelin paikalle, ja koputin ikkunaan. Sieltähän se jostain ryömi, otsalamppuineen, armoitettu pizzan paistaja, joka ennen vaikutti Korsossa. Juteltiin niitä näitä. Paikalle tuli joku turkkilainen, jota hämmästytettiin  ( varsin vajavaisella, mutta keskivertoa paremmalla ) turkinkielen taidollani. Sitten lähdettiin kebabille. 
Selvisi, että nykyisen liiketilan, samoin kuin koko huonosti menestyneen kauppakeskusken, ottaisi parin kuukauden kuluttua haltuunsa hok- elanto, ja paikalle tulee iso Prisma. Alta pois ja laajentaen siis. Mikäs siinä. Lupailin taas hövelisti apuani kesemmällä, kiitin ja lähdin jatkamaan kohti Joulukuusta. 

Mustikkaglögiä ja hyväntuulisuutta

   Jouluisia kojuja haahuilivat, tuulessa ja tuiskussa, tutkailemassa ne vanhoista vitseistäkin tutut suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen. Jokainen maisteli jonkinlaista glögiä, tarjonta oli varsin monipuolinen. Kuusta kuvailtiin kulmasta, jos toisestakin, eikä sää suosinut tipallakaan. 

Olde Hansa

   Minun oli aika toteuttaa toinen missioni, jotta ennättäisin ennen jalkahoitoa; Olde Hansan makeat mantelit, ja tunnelmalliseen ravintolaan fiilistelemään kanelioluen äärellä. 

   Rupattelin viereisen pöydän brittipariskunnan kanssa. Olivat viiden päivän reissulla Tallinnassa. Päivä kolme, ja kaupungin katuja koluttu riittämiin. Päiväreissu Helsinkiin oli heilläkin ollut toiveissaan, mutta olivat löytäneet vain varsin kalliita vaihtoehtoja. Pointtina tässä se, että kolme vuorokautta on tähän aikaan vuodesta, näillä leveysasteilla ehdoton maksimi Tallinnan kokoisessa kaupungissa.

   Loppupäivä meni parafiinilla terästetyssä pedikyyrissä, ja ruokaostoksilla pyöriessä. 

   

   Suoranaista säästöä oli tullut niin paljon, ja pitkä päivä, sekä nautitut lämmikkeet, alkoivat jo tuntua painona vanhan luissa. Päätin ottaa paluumatkalle hytin ( 4/pers sisähytti 25€). 

Aah, ihanaa päästä oikosekseen, ja rauhaan täyden paatin härdellistä.... 

Kas, kirkas katto: täyttäneen pikkujouluristeilyillä ja muilla riekungeilla useammankin fantasiat....  ;)

Mä kuorsasin stadiin asti, missä mieleni taas sporan kanssa pahoitin...

Ihanaa vuoden pimeintä aikaa, polttakaa useammin kynttilää, ja harvemmin päreitänne! :D

Jätku leib! - Riitäkööt leipää kaikille!